TomatoEden ja uudet lajikkeet 2020

Uusi tomaattikausi on taas edessä ja blogin yhteistyökumppani TomatoEden toimitti helmikuun alussa 16 minulle uutta lajiketta kasvatettavaksi ensi kesälle sekä kasvihuoneisiin että ulos. Idätykset olen jakanut viime vuoden tapaan kahteen osaan. Runsaat kymmenen tomaattilajiketta kylvin helmikuun puolessa välissä, loput kasvatukseen tulevat tomaatit eli vesiviljelyyn menevät lajikkeet kylvän maaliskuun puolenvälin paikkeilla.
Puolalaisen TomatoEdenin lajikekirjo on valtava ja se käsittää yli 350:n heirloom lajikkeen siemenet, itse en pysty kasvattamaan kuin pienen pintaraapaisun lajikemäärästä, edellisvuosien kokemuksen mukaan siemenet ja lajikkeet ovat erinomaisia.

Pyrin valitsemaan hyvin erityyppisiä ja värisiä tomaatteja ensi kautta varten, pääpaino pienikokoisissa kääpiöivissä dwarf-lajikkeissa, joista ei pahemmin ole kokemusta edellisiltä vuosilta. TomatoEdenin tomaatinkuvilla laminoidut lätkät menevät myöhemmin keväällä kasveihin roikkumaan, joten kuvasta on helppo tarkistaa millaisia tomaatteja kasveista on taas odotettavissa.

Tomaattilajikkeista tulee blogiin esittelyjä pisin vuotta ja kauden loppupuolella makuarvioita tomaateista. Uskoisin että varsin mielenkiintoinen tomaattikausi on jälleen odotettavissa.

TomatoEdenin uusien lajikkeiden lisäksi kasvatuksessa on vanhat tutut tomaatit, jotka ovat mukana joka vuosi uusien kokeilujen lisäksi. Erk ei enää esittelyjä kaipaa ja se on ollut blogissa mukana vuosikausia. Amppelitomaatti Tumbler F1 on "must" lajike vuodesta toiseen juuri amppeliin ja Euro-Serren kasvihuoneeseen. Andine Cornue on vakiintunut ketsuppilajikkeeksi ja siemenet kylvetään kivivillaan vasta maaliskuun loppupuolella. Andine Cornuet käytän suosituimpaan jalosteeseen eli rocotoketsuppiin.

Tumbler on amppelitomaatti jolla otan aina pienen varaslähdön kauteen ja siemenet kylvin jo tammi-helmikuun vaihteessa. Tumblerin herkullisilla auringon kypsyttämillä kirsikkatomaateilla pääsee nauttiskelemaan jo huhtikuussa kun ensimmäiset tomaatit kypsyvät. Eräänä aurinkoisena helmikuun iltapäivänä pieni taimi pääsi jo haistelemaan lämpimään kasvihuoneeseen muutamaksi tunniksi.

Chilikausi 2020 - villichilit

Chacoense

Viime vuosina olen lähinnä keskittynyt ruokachilien kasvatukseen ja harvinaisempia villichilejä en ole kasvattanut. Ensimmäinen kasvattamani villichili oli Capsicum lanceolatum, joka pääsi lopulta noin kymmenen vuoden ikään. Tänä vuonnakin pääpaino on rocotoissa, mutta nyt kasvamassa on kolme erilaista villichiliä. Villichilit poikkeavat hyvinkin paljon muista chileistä ja kasvin kukat ovat yleensä pienempiä, kuten myös villichilien marjat. Useimmiten marjat ovat pieniä pyöreitä puolukankokoisia tai sitten hieman soikeita. Kasvutapakin voi olla hyvinkin poikkeava ja villichilit ovat yleensä pensasmaisia tai köynnösmäisesti rönsyileviä. Lehdet ovat useimmiten pieniä ja kapeita. Villichilin siementen idättäminenkin on hankalampaa kuin muiden lajien. Itämisaika on yleensä kahdesta viikosta jopa kuukausiin

Capsicum chacoense lähti erittäin voimakkaasti kasvamaan heti alusta lähtien. Siemenen itämiseen meni parisen viikkoa ja sirkkalehdet ilmestyivät pari päivää ennen joulua. Chacoense on jo erittäin tuuhea pensastava kasvi jonka ensimmäinen kukka ilmestyi jo noin 40 vrk itämisestä.
Chacoense on alunperin kotoisin Etelä-Amerikan keskiosista lähinnä Argentiinan pohjoisosista.

Chacoensen taimi oli vielä pieni tammikuun 8. päivä, kasvuvauhti on ollut erittäin kova viimeisen kuukauden aikana.

Violettikukkainen chacoense

Capsicum cardenasii on villichili joka on kotoisin Boliviasta. CGN20497 Cardenasiin itämiseen meni aika tarkalleen kolme viikkoa ja sirkkalehdet ilmestyivät tapaninpäivänä.

Cardenasii on myös kasvanut varsin hyvin ja se on enemmänkin köynnöstävä chili, joka voi varmaan kesän aikana kasvaa hyvinkin suureksi. Runsaan 1,5 kk ikäisessä kasvissa ei ole kukkia tai kukka-aiheita vielä muodostunut.

Capsicum tovarii on sitten kaikkein pienin näistä kolmesta villichilistä. Siementen itämiseen meni tasan kuukausi ja sirkkalehdet ilmestyivät 11 tammikuuta. Kasvi on vielä alle 10 senttinen mutta erittäin hyvävoipaisen oloinen. Lehdiltään ja kasvutavaltaan Tovarii muistuttaa ehkä eniten muita chililajeja. Tovarii on kotoisin Perun Andeilta joten se on tottunut kylmempäänkin ilmastoon. Todennäköisesti Tovarii pääsee kesällä ulos. 

Kasvihuoneen talvi

Kulunut talvi on ollut hyvinkin poikkeuksellinen niin Euro-Serren kasvihuoneessa kuin sen ulkopuolellakin. Täällä Varsinais-Suomessa ei periaatteessa ole ollut minkäänlaista talvea. Vettä on satanut lähes päivittäin ja lämpötila on ollut lähes kokoajan plussan puolella muutamia päiviä lukuunottamatta. Lunta taisi olla maassa jokunen sentti joskus marraskuussa parin päivän ajan mutta siinä kaikki. Tammi- ja helmikuu ovat olleet kuin lokakuut yleensä, muutamia helmikuun alun pakkasöitä lukuunottamatta, ja mikään ei tunnu muuttuvan kun pitkän ajan sääennusteita katsoo.

Oikeastaan ihan sattumalta päätin jo marraskuussa että kasvihuoneesta jäisi osa kuplamuoveista pois talven ajalta. Nyt niitä en ole laittanut yhtään, eikä niitä huoneeseen tulekaan koska maaliskuuhun on aikaa enää alle kolme viikkoa.

Euro-Serren kasvihuonetta ei ole pahemmin tarvinnut edes lämmittää kun minimilämpötila on asetettu täksikin talveksi +6:een asteeseen. Edellisinä talvina olen kovimpina pakkasjaksoina käynyt mittarilla hakemassa polttoöljyä 20 litran kanisteriin parikin kertaa viikossa niin tammikuussa kuin helmikuussa, nyt taisin käydä hakemassa polttoöljyä Airrex AH-300 lämmittimeen vain kerran tammikuun aikana, lisäksi huoneesta puuttuvat vielä kuplamuovit, jotka eristävät huonetta huomattavasti talviaikaan. Huoneessa on ollut tänä talvena varsin kosteaa, koska minimilämpötila on ollut niin pieni, tosin talvehtiville kasveille ei kosteudesta ole ollut haittaa. Helmikuun alkupäivinä paistoi myös aurinko muutamana pakkaspäivänä ja huoneessa nousi nopeasti lämpötila jo lähes +17 asteeseen. Aurinko helmikuussa on vielä niin matalalla että se ei montaa tuntia huonetta ehdi lämmittämään, toista on jo maaliskuussa, jolloin huone varsinaisesti otetaan käyttöön.

Todennäköisesti maaliskuun ensimmäisellä viikolla huoneeseen muuttavat uudet kasvit, lähinnä rocotot ja siitä voisi laskea uuden kasvihuonekauden taas käynnistyvän. Minimilämpötila nostetaan huoneessa silloin +13 asteen paikkeille.

Yacónin toisesta kasvista tuli myös kerättyä talvisato helmikuussa. Uudet juurakot on myös istutettu ruukkuihin kevättä odottamaan.

 

Kvinoan vuosi

Kvinoa on yksi mielenkiintoisimmista uusista kasveista joita olen viime vuosina kokeillut. Kvinoa menestyy ulkona ainakin täällä Varsinais-Suomessa. Kvinoan siemeniä saa nykyään nettikaupoista ja itse ostin niitä jokunen vuosi sitten mm. Ruissalon kasvitieteellisestä puutarhasta, tällä hetkellä niitä ei siellä tosin ole valikoimissa.

Kvinoaa on olemassa paljon erilaisia lajikkeita ja minulla olisi nyt useita lajikkeita joita voisi kokeilla, näiden uusien lajikkeiden menestymisestä Suomessa ei ole tietoa, ainakin joitakin lajikkeita kasvatan myös ruukuissa, jotka voi sitten tarpeen mukaan siirtää syksyllä kasvihuoneeseen. Kvinoan alkuperähän on Etelä-Amerikassa ja Perussa, jossa sitä on viljelty tuhansia vuosia. Inkoille kvinoa tai paikallisella kielellä "Quinua" oli yksi tärkeimmistä viljelykasveista.

Kvinoaa on monenväristä ja aikaisemmin kasvattamani kvinoa on ollut lähinnä tuota valkoista. Blanca - Roja - Negra eli valkoinen, punainen ja musta ovat alkuperälajikkeita Perusta. Koko väripalettia en varmaan ensi kesänä kasvata, koska tilan ja ajanpuute on ikuinen ongelma, mutta katsotaan maaliskuussa mitkä lajikkeista päätyvät idätykseen.

Kiwicha Amaranthus Caudatus eli suomalaisittain punarevonhäntä on myös Perun Andeilta kotoisin, kasvin siemeniä pidetään superruokana jota kutsutaan myös minikvinoaksi. Kiwicha on kuitenkin nimi jolla tätä kasvia kutsutaan Perussa, nämä siemenet menevät myös idätykseen keväällä.

Canihua Chenopodium pallidicaule eli Kaniwa on myös revonhäntäkasveihin kuuluva perulainen viljelykasvi jota euroopassa kutsutaan jo uudeksi kvinoaksi, tätä pitäisi myös päästä kokeilemaan, tällä hetkellä minulla on lähinnä monien uusien lajikkeiden siemenien runsaudenpula, katsotaan jos saisin muutaman Canihua kasvin mahtumaan tulevalle kaudelle.

Andien porkkanaa olisi myös mielenkiintoista kokeilla ensi kesänä. Kyseessä ei ole mikään ihan tavallinen porkkana, vaan todellinen jättiporkkana, jota ei ehkä kannata kasvattaa kasvimaalla kun viljelylaatikoiden kasvualusta on niin matala.

Valon mittausta ja koulintaa

PAR arvo 933,8 mikromoolia

PAR arvo 253,9 mikromoolia

Viikonloppuna oli aika koulia rocotot suurempiin ruukkuihin. Osa kasveista muutti myös varastoon altakastelupöydälle vanhan tavan mukaan. Tätä varten piti myös viritellä lamput pöydän ylle oikealle korkeudelle. PAR -testiin pääsi kaksi lamppua joiden tehoero on aikamoinen. VP-Luxilla valikoimissa aikoinaan ollut LED Spider COB 432W antoi yli kolme kertaa paremmat arvot kuin lähes seitsemän vuotta vanha LED Finlandin valaisin jonka teho on 125W. Vain Spider tuli nyt ensialkuun käyttöön ja lampun ripustin noin 30 senttiä kasvien yläpuolelle.

Viikonloppu oli todella upea vuodenaikaan nähden ja ensimmäistä kertaa koulin rocotoja kasvihuoneessa tammikuussa. Sisäkasvatus jatkuu kuitenkin vielä maaliskuulle asti jonka jälkeen rocotot muuttavat kasvihuoneeseen jatkokasvatukseen.

Rocotontaimet olivat hyväkuntoisia ja paksurunkoisia kun pääsivät isompaan ruukkuun kasvamaan kokoa.

Ensimmäiset taimet COB Ledin alla automaattisella altakastelupöydällä. Maaliskuun alussa nämäkin kasvit pääsevät kasvihuoneeseen nauttimaan oikeasta auringonvalosta ja keinovalotus loppuu lähes kokonaan rocotoilta. 

Vihreät rocotot

Kypsinä vihreäksi jäävät chilihedelmät ovat erittäin harvinaisia. Yleensähän vihreät chilit ovat raakoja, ja kypsyessään ne värittyvät johonkin muuhun väriin, yleisimmin punaiseksi. Jos kaupoissa myydään vihreitä chilejä tai paprikoita, niin ne on aina kerätty raakoina. Tietääkseni baccatumeissa ei ole yhtään vihreäksi jäävää lajiketta, mutta chinenseistä sen sijaan löytyy ainakin joitakin vihreäksi jääviä lajikkeita, itse en ole tosin näitä koskaan kasvattanut, vaikka mm. Trinidad Scorpion Green lajikkeen siemenet hankin jo vuonna 2013.

Muutama vuosi sitten sain bolivialaisen locoton siemeniä, joiden lähettäjä uskoi sen hedelmän jäävän vihreäksi, näin ei kuitenkaan käynyt, sain siitä vain muutaman hedelmän ja nekin kypsyivät lopulta punaisiksi. Capsicum pubescenseista eli tuttavallisemmin rocotoista löytyy nykyään vihreitäkin lajikkeita, ensimmäinen vihreä rocoto tuli kasvattajille päivänvaloon viitisen vuotta sitten. Ensimmäinen tunnettu vihreä rocoto sai nimen Mini Olive. Olive nimen se sai sen vuoksi että se on kypsänä ihan samanlainen kuin vihreä oliivi, niin värin, muodon kuin kokonsakin puolesta. Tämä rocoto on todennäköisesti keltaisen minirocoton mutaatio. Tästä Mini Olivesta on sitten vuosien saatossa risteytetty useita muita rocotoja, joiden hedelmä on saatu jäämään vihreäksi sen kypsyessä, vain hedelmän koko ja muoto on vaihdellut näiden vihreiden rocotojen osalla. Yhteistä näille risteytyksille on se, että ne on kaikki tehty erilaisten ruskeiden rocotojen kanssa.

Viime kaudella minulla oli kasvatuksessa ensimmäistä kertaa Mini Olivesta tehty risteytys, sain kasvatukseen ruskeaksi kypsyvän variaation, koska vihreiden rocotojen siemeniä ei haluttu silloin vielä jakaa. Tämä ruskeaksi kypsynyt rocoto kulki silloin nimellä Rocoto Olive X.

Kuvissa kypsiä Rocoto Olive risteytyksen podeja Monexin kasvihuoneesta viime kesänä.

Omia vihreiden rocotojen taimia tammikuussa

Tulevasta chilikaudesta on taatusti tulossa erittäin mielenkiintoinen, sillä sain nyt siemeniä kaikkiaan "viidestä" erilaisesta vihreästä rocotolajikkeesta. Yksi niistä on alkuperäinen Mini Olive, ja neljä muuta ovat siitä risteytettyjä lajikkeita, jotka kaikki jäävät kypsinä todennäköisesti vihreäksi. Vaikka väri on kaikilla lähes samanlainen, niin muoto ja koko vaihtelevat. Alkuperäisen Mini Oliven siemeniä on nyt tarjolla kaikille kasvattajille, mutta näiden risteytysten siemeniä ei ole vielä saatavana. Minullakaan ei ole lupa jakaa yhdenkään näiden lajikkeiden siemeniä, ei myöskään ruskean variaation, koska lajikeet eivät ole vielä stabiileja. Kyseessä on tietynlainen yhteistyöprojekti ja oikeudet lajikkeisiin omistaa walesilainen kasvattaja joka risteytykset on tehnyt.

Vihreitä rocotolajikkeita ryhmäkuvassa, alarivissä oikealla alkuperäinen Mini Olive.

Long Slim Olive Rocoto

Kaikki vihreiden rocotojen kuvat olen saanut ja julkaisen ne nyt blogissa oikeudet lajikkeisiin omaavan kasvattajan luvalla. Omat uudet taimet ovat nyt jo hyvässä kasvussa. Siemenet olivat myös hyvin elinvoimaisia ja lähes kaikki lajikkeet itivät jo viikossa tai alle.

Mini Olive Rocoton siemeniä on saatavana tämän linkin kautta.
https://welshdragonchilli.weebly.com/

Valon mittausta - PAR kasvivalomittari

PAR -mittari

Ilman valoa kasvit eivät kasva. Kasvit myöskin käyttävät vain tietyn osan valon säteilystä hyödyksi. Kasveille käyttökelpoista säteilyä kutsutaan PAR-säteilyksi. PAR lyhenne tulee sanoista Photosynthetically Active Radiation eli vapaasti suomennettuna fotosynteesille aktiivinen säteily. Fotosynteesille hyödyllinen aallonpituus on n. 400 - 700 nm. Valon määrää eli valon intensiteettiä PAR-alueella mitataan yksiköllä µmol/m2/s. Tätä yksikköä taas kutsutaan mikromooliksi.

Tavalliselle harrastajalle valaisimen tuottaman oikean PAR-säteilyn mittaaminen on oikeastaan mahdotonta, koska mittauslaitteistoa on huonosti saatavana ja se on varsin kallista. Yleensä valotehot ilmoitetaan ja mitataan vain lumeneina tai luxeina, jotka eivät itseasiassa kerro paljonko valaisin pystyy tuottamaan oikeaa kasveille hyödyllistä valoa. Yleensä suuremmat lumenmäärät tuottavat enemmän myös kasveille hyödyllistä valoa, joten lumenien mittaaminen on joka tapauksessa perusteltua jos parempaakaan mittaria ei ole saatavilla. 

Valon värit PAR -säteilyalueella:
390-430 nm - violetti
430-485 nm - sininen
485-505 nm - sinivihreä
505-530 nm - vihreä
530-560 nm - kellanvihreä
560-590 nm - keltainen
590-620 nm - oranssi
620-760 nm - punainen

Kasvit hyödyntävät kasvukaudella sinisen valon, jonka aallonpituus on suunnilleen 390-450 nm. Kukinnassa ja hedelmäntuotannossa punaisen valon, jonka aallonpituus on suunnilleen 590-760 nm.

Itselläni on nyt käytössä PAR -mittari, jolla pystytään mittaamaan kasvivalaisimien PAR säteilyä. Laite on itsessään hyvin yksinkertainen ja mukavan pienikokoinen. Se koostuu vain näyttöosasta ja sen päässä olevasta valonsäteilyä mittaavasta anturista joka asetetetaan valon alle. Laitteessa on sisäinen akku ja sitä voi ladata USB -kaapelin kautta. Laitteessa on myös muisti, jonne voidaan tallentaa 99 erilaista PAR-arvoa. Laite pystyy mittaamaan aina 10 000 mikromooliin (µmol) asti. Markkinoilla olevat huippuvalaiset pystyvät yleensä tuottamaan päälle 3000 mikromoolin säteilytehon, valaisimien PAR -arvoja tosin harvoin ilmoitetaan.

Itselläni ei ole tällä hetkellä käytössä markkinoiden parhaita ja uusimpia kasvivalaisimia. Uusimmatkin valaisimet ovat jo 3-4 vuotta vanhoja, nämäkin valaisimet ovat osoittautuneet erittäin toimiviksi kasvien taimikasvatuksessa. Taimikasvatuksen ensivaiheessa olen käyttänyt jo lähes 10 vuotta paneelityyppistä loisteputkivalaisinta Starlight, jossa on neljä 55 wattista loisteputkea. Valaisimen valoteho on tällöin 220 W. Suuren kokonsa ja tehonsa vuoksi se on ollut erittäin toimiva pienten vasta-itäneiden taimien valaisemiseen. Etäisyyttä kasveihin olen pitänyt noin 10 sentissä. Ylemmässä kuvassa on PAR -valoteho kyseisestä valaisimesta alle 10 sentin etäisyydeltä. Vaikka PAR -säteily alle 600 mikromoolia vaikuttaa vaatimattomalta Starlight -valaisimesta, niin se on ollut hyvinkin tehokas pienten muutaman sentin kokoisten kasvien ensivaloksi.

Tässä kuvassa PAR-valoanturi on sijoitettu taimilaatikkoon runsaan 10 sentin etäisyydelle loisteputkista. Loisteputket tuottavat myös runsaasti lämpöä ja kasvien kohdalla on lähes +35 astetta lämmintä.

Kyseiseen PAR-mittariin kuuluu myös PC:lle asennettava sovellus. PAR -mittarin valoanturin voi laittaa vaikka vuorokaudeksi lampun alle ja se tallentaa laitteen logiin mittausarvoja aina puolen tunnin välein. PAR -arvot saa purettua PC:lle ja yläkuvassa on kahdeksan tunnin ajalta PAR-mittauksia Starlight valaisimesta.

Olen myös jo mittaillut PAR -arvoja muista kasvivaloista jotka tulevat myöhemmin käyttöön, näiden valaisimien PAR -arvoista enemmän sitten kun ne tulevat käyttöön. LED valojen PAR tehot ovat jo aivan eri luokkaa kuin kyseisen loisteputkivalaisimen, näistä sitten myöhemmin blogissa.

Ehkä kaikkein suurin hyöty PAR -mittarista on se että lampun saa sijoitettua oikealle etäisyydelle kasveista. PAR -arvot kun poikkeavat hyvinkin paljon juuri eri etäisyyksiltä mitattuna.