Kangasruukku - Dirt Pot

Blogin pääyhteistyökumppani VP-Lux lähetti minulle testattavaksi myös muutamia kangasruukkuja, jotka kulkevat nimellä Dirt Pot. Kangasruukkuja on kolmea eri kokoa, ja ne vaikuttavat mielenkiintoisilta tuotteilta, vastaavia en ole koskaan käyttänyt vaan kasvit on aina istutettu normaaleihin koviin ruukkuihin.
https://www.vplux.fi/fi/group/kangasruukut/180

Thunder Mountain Longhorn C.annuum oli ensimmäinen chili, joka kangasruukkuun pääsi kasvamaan. Dirt Potissa on kätevät nostokahvat, joten kasvia on varsin helppo siirrellä. Kangasruukku itsessään ei myöskään paina oikeastaan mitään, joten liikuttelukin on helpompaa kuin tavallisessa ruukussa. Ruukun nurkkiin on ommeltu kangaslenkit, joihin voi kiinnittää vaikka tukikepit. Vaikuttaa varsin vahvalta ja viimeistellyltä tuotteelta, ylimääräinen kasteluvesikin valuu helposti kangasruukun läpi ulos.

Dirt Pot kangasruukkuja minulla on useita ja ensimmäiseen meni chili. Ainakin maisseja tulen istuttamaan ruukkuihin, koska kapeana kasvina niitä on varmaankin helppo siirtää.

Perunatorni

TPS perunoiden kasvatus siemenestä on päässyt todenteolla hyvään vauhtiin. Koulinnassa maaliskuun lopulla taimet olivat vielä pieniä joten vajaassa kolmessa viikossa ne ovat kasvaneet mukavasti 10 senttisissä ruukuissa.
http://kaksikasvihuonetta.blogspot.com/2019/03/perunat-koulittu.html

Ja kun ilmat vielä lämpenivät pääsiäiseksi niin ensimmäiset taimet pääsivät jo ulos kiirastorstaina, tosin öisin on ollut hallaharso yllä ihan vaan varmuuden vuoksi.

Pihalta löytyi vanha Potato Barrel eli perunatorni, joka oli ollut käyttämättömänä parisen vuotta, se oli ollut ulkona viimeiset talvet ja kesät ja se näkyy myös haalistuneessa värissä, hökötys oli pysynyt hyvin ehjänä vaikka se aika heppoisen tuntuista muovia onkin. Talvetkaan eivät olleet tornia romahduttanut.

Kolme perunantainta pääsi tuohon perunatorniin kasvamaan ja yllätys oli aikamoinen kun eräästä ruukusta löytyi jo useita pieniä perunan alkuja. Perunan kasvattaminen siemenestä näyttäisi todellakin kannattavan kun siemenet oli kylvetty vasta parisen kuukautta sitten.
http://kaksikasvihuonetta.blogspot.com/2019/02/tps-perunaa-siemenesta.html

Todennäköisesti useimmat perunat pääsevät kasvimaalle vielä huhtikuun lopulla kun kasvihuoneessa rupeaa olemaan jo aika lämmintä, ulkoilutus lopuilla taimilla on nyt alkanut pääsiäisen pyhinä.

Maissit huhtikuussa

Tämän vuoden maissit idätettiin maaliskuun alussa, jolloin oli myös vuoden ensimmäinen blogipostaus tämän kauden lajikkeista. Maissin taimikasvatus on lähtenyt erittäin hyvin vauhtiin Euro-Serren kasvihuoneessa. Isoimmat kasvit ovat jo yli puolimetrisiä ja varsin tanakoita taimia.

Lähes kaikki tämän kauden maissilajikkeet ovat perulaista Maiz Moradoa, jonka tähkä on kokomusta. Taimet ovat kasvaneet hyvin eivätkä ole ainakaan vielä venyneet liian pitkiksi, parasta taimissa on erittäin vahva ja tukeva runko.

Varsinkin Maiz Moradojen runko on erittäin tukevan oloinen jo ihan tyvestä asti, eipä tule mieleen että huhtikuun puolessavälissä olisi ollut ennen noin jykeviä taimia. Todennäköisesti pääsiäisestä alkaen aloitan jo isoimpien kasvien ulkoilutuksen ja totuttelun mm. tuuleen. Aikaa on vielä paljon ennenkuin saan maissit kasvimaalle, ennen kesäkuuta niitä tuskin uskaltaa ulos istuttaa. Kasvualustana ruukuissa on Novarbon kylvöseosta.

Vasemmalla Maiz Morado ja oikealla Maissi Jala. Maissi Jala on kasvanut selvästi hitaammin ja näitä taimia taisi olla kaksi kappaletta. Maissi Jala on jättimaissilajike.

White Waxy Corn on valkoisia tähkiä tekevä maissilajike, joka iti hitaammin kuin muut ja lopulta vain yksi siemen vajaasta kymmenestä iti, joten taimia on vain yksi. Ikää tällä kasvilla on nyt runsas kuukausi.

Maiz Morado

Kasvihuoneiden kastelujärjestelmät

Kasvihuoneiden automaattiset kastelujärjestelmät on aikaisempina vuosinakin esitelty blogissa, mutta tässä kuitenkin vielä kertauksena vaikka ne ovat pysyneet varsin muuttumattomina useamman vuoden ajan. Ilman automatisoitua kastelua kun tässä mittakaavassa kasvattaminen olisi varsin mahdotonta.

Euro-Serren kasvihuoneessa on tippukastelujärjestelmä amppeleille ja oven pielessä on suuri lähes 200 litran tynnyri, josta vesipumppu pumppaa vettä ajastetusti kasveille.

13mm runkoletku kiertää huoneen päädystä ja menee huoneen keskellä vaijeria pitkin (yläkuva).

Runkoletkusta tulee haaroitukset 4mm letkuilla jossa päässä tippusuuttimet amppeleille.

Monexin kasvihuoneessa on kaksi tippukastelujärjestelmää ihan samalla periaatteella kuin Euro-Serren huoneessakin on, toinen on amppeleille ja toinen maapenkeissä oleville tomaateille. Maapenkeissä olevassa järjestelmässä on lisäksi välissä verkkosuodatin (musta mötikkä lattialla) sekä magneettiventtiili (vaaleansininen laite) joka sulkee vedenkulun runkoletkussa kun kastelu päättyy, lappoamisperiaatteella kun vesi voisi vielä kulkea letkussa vaikka pumppu olisikin jo pysähtynyt.

Runkoletkusta menee taas haarat jokaisen kasvin kohdalla tippusuuttimelle joita on yksi tai kaksi kasvia kohden.

Amppeleiden runkoletku taas kiertää käytävien molemmilla sivuilla kettinkiä myöten jossa amppelit roikkuvat.

Mitä kaikkea tällaisen järjestelmän rakentamiseen sitten tarvitaan ja mitä ne maksavat. Ajastin, vesisäiliö, vesipumppu, letkuja, erilaisia L ja T-haaroittimia sekä tippusuuttimia. Vesisäiliöitä saa koosta riippuen halvimmillaan parilla kympillä kuten myös vesipumppuja. Vesipumpuksi kannattaa valita malli jossa on riittävästi nostokykyä sekä pumppu joka imee veden säiliöstä pohjia myöten ennenkuin sammuu, uimurimallit kun sammuttavat pumpun vaikka säiliössä on vielä vettä pumpun korkeuden verran. Letkuja ja liittimiä kuten myös edellämainittuja laitteita saa mm. VP-Luxilta, pumppuja ja vesisäiliöitä saa myös monista muista liikkeistä. Letkut ja liittimet maksavat yhteen järjestelmään ehkä kympin verran. Ajastimia on kaupoissa monenlaisia mutta parhaiksi olen todennut Brennenstuhlin digitaaliset ajastimet, jotka kestävät myös kasvihuoneolosuhteissa, vedensyötön voi ajastaa niissä minimissään yhdeksi minuutiksi kerrallaan. Yhden tippukastelujärjestelmän hinnaksi tulee noin 60-70 euroa. Letkut ja liittimet ovat niin halpoja että systeemin laajentaminen ei kovin montaa euroa maksa. Itselläni on yhdessä järjestelmässä yleensä alle kymmenen kasvia. Tippukastelujärjestelmän rakentaminen on hyvin helppoa kunhan vain on valinnut oikeat letkut, liittimet ja muut tarvikkeet, työkaluksi riittää tavallinen puukko muoviletkun katkomista varten. Yhden tippukastelujärjestelmän tekemiseen ei varmaan tuntia enempää saa aikaa kulumaan.  

  

Kvinoa

Kvinoa kasvimaalla kesällä 2018

Kvinoa Chenopodium quinoa on mielenkiintoinen kasvi Etelä-Amerikasta. Se kuuluu savikkojen sukuun ja sen suuri röyhelöinen kasvusto on täynnä siemeniä, jotka käytetään riisin tapaan. Siemenet ovat kuitenkin lievästi myrkyllisiä, joten ne on pestävä ennen käyttöä. Vaikka kasvi on kotoisin varsin lämpimiltä seuduilta, niin kvinoaa pystyy viljelemään ainakin Varsinais-Suomessa pellolla.

Kvinoaa kasvatin myös viime vuonna ja esikasvatuksen jälkeen taimet menivät pienelle kasvimaalle. Idätys oli jostain syystä erittäin vaikeaa ja lopulta sain siemenistä vain kolme kasvia. Kvinoa yllätti positiivisesti lämpimänä kesänä ja loppukesästä kasvusto kasvoi erittäin suureksi. Kvinoa ei vaadi paljoa tilaa leveyssuuntaan kun se on vähän kuin heinä pellolla, korkeussuuntaan kvinoa kasvoi kuitenkin lähes 1,5 metriseksi, joten kyseessä on kuitenkin varsin suurikokoinen kasvi.

Kvinoan siemenet meni idätykseen viime viikonloppuna ja viidessätoista ruukussa on 2-3 siementä kussakin. Idätys tapahtuu kasvihuoneessa ja kylvöohjeiden mukaan siemenet voi kylvää myös ulos maahan kun se on lämmennyt noin +15 asteiseksi. Päädyin kuitenkin esikasvatukseen koska olosuhteet kasvihuoneessa ovat hyvät ja taimet eivät vaadi paljoa tilaa.

Suuri röyhelömäinen siementerttu ei edes pysynyt kunnolla pystyssä viime vuonna kun painoa latvassa oli paljon, varsi kasvaa kesän mittaan kuitenkin varsin paksuksi ja joustavaksi, joten ainakaan tuossa ei ollut katkeamisen vaaraa. 

Tomaatit penkissä

Monexin kasvihuoneen reunoilla kiertää turvemultapenkit joilla olen yleensä kasvattanut lähinnä tomaatteja. Viime vuonna ne oli pois käytöstä kun kasvatin tomaatit Kekkilän viljelylevyissä tuossa penkin päällä, ajatuksena oli estää juuriston leviäminen ja kastelun helpottaminen. Viljelylevyt toimivat varsin hyvin ja tomaatin juuristo pysyi varsin hyvin kosteana kesälläkin kun ne kasvoivat muovipussin sisällä. Tästä löytyy juttua blogista viime kesältä.

Nyt tuli sitten ajatus upottaa penkkeihin ylimääräisinä olevia noin 10 litran muoviruukkuja, joihin istutin  runkotomaatit. Tippukastelun voi kohdentaa sopivasti ruukkuun ja kasvin juuristokaan ei pääse leviämään joka puolelle penkkiä, siitä kun ei ole mitään hyötyä.

Toinen ehkä vieläkin merkittävämpi asia on se, että nyt pystyn kokeilemaan monia eri kasvualustoja runkotomaateilla penkkiin upotetuissa ruukuissa. Ruukuissa on mm. Atamin Kookosta, Atamin Bio Grow Mix -multaa, Novarbon Mossgrowta ja kevyt ruukutusmultaa. Nimilaput ovat ehdottoman tärkeitä, vaikka nuo periaatteessa tunnistaa jo muutenkin.

Orange Orangutan on helmikuussa idätetty runkotomaatti joka nyt pääsi kasvamaan Mossgrowhin.

Tomaattipenkissä on vähän kuin "kahden kerroksen väkeä" kun tomaattikylvöt tehtiin tänä vuonna kahdessa aallossa. Isoimmat tomaatit on idätetty helmikuun loppupuolella ja pienemmät maaliskuun puolivälin paikkeilla, ikäeroa kasveilla on keskimäärin 3 viikkoa.

Tumbler F1 amppelitomaatit ovat nyt täydessä kukassa ja myös sieltä löytyy mossgrowta ruukusta. Tomaattikausi on nyt lähtenyt todenteolla vauhtiin kun lähes kaikki tomaatit on istutettu.

Novarbo Mossgrow ja rocotot

Locoto Cochabamba Red ja Mossgrow

Tänä vuonna on kokeilussa useita erilaisia maa-aineksia aina kookoksista Novarbon erilaisiin turve-multa seoksiin. Yksi ehkä mielenkiintoisin tuote on Mossgrow, joka on sammalpohjainen maa-aines.
Mossgrow on käytössä sekä tomaateilla että useilla chileillä, lähinnä rocotoilla jotka ovat amppelissa kasvihuoneissa.

Tähän mennessä kokemukset Mossgrowsta ovat olleet erittäin positiiviset varsinkin kun rocotot tuntuvat viihtyvän siinä erittäin hyvin. Sain tammikuun lopulla varsin mielenkiintoisen rocotoristeytyksen siemeniä brittiläiseltä kasvattajalta ja ensin ajattelin jättää tuon kylvämättä kun siemenet tulivat niin myöhään. Koska siemeniä oli useita, niin kylvin kuitenkin pari siementä suoraan Mossgrow sammalseokseen ja taimi nousi sirkoille 10. helmikuuta. Näinkin myöhäinen rocotoidätys kannatti, sillä kasvi on nyt jo amppelissa kasvihuoneessa noin kahdeksan viikon ikäisenä.

Kahdeksan viikon ikäisen rocoton juuristo oli jo erittäin hyvänoloinen kun istutin sen amppeliin. Rocotolle oli tehty yksi koulinta aiemmin kun se alunperin kylvettiin pieneen 5x5 cm ruukkuun. Kasvualustana on koko ajan ollut Novarbon Mossgrow.

Rocoto Olive X amppelissa Monexin kasvihuoneessa. Kasvi on runsaat 30 senttiä leveä ja kukkii runsaasti, satoa siitä saadaan varmasti tänä vuonna jo varsin aikaisin vaikka kylvöajankohta oli melko myöhäinen rocotolle, yleensä kylvän rocotot joulukuun alkupuoliskolla.

Huhtikuun alun suurin rocoto kasvaa myös Mossgrowssa ja Rocoto Manzano Amarillo Ollantaytambossa on "siipien väli" amppelissa jo noin 1,5 metriä, podejakin on kehittymässä jo toistakymmentä, ensimmäisten uskoisin kypsyvän toukokuussa.

Vaikka Mossgrow on ammattilaisille suunnattu tuote niin sitä on saatavana myös tavallisille kuluttajille VP-Luxilta, joka kyseiset kasvualustat lähetti minulle testiin.
https://www.vplux.fi/fi/product/kasvualusta-luomu-mossgrow-50l-novarbo/10288

Mansikkaa kasvihuoneesta

Tänä vuonna on tarkoitus kokeilla myös mansikan kasvatusta kasvihuoneessa. Kyseessä ei ole amppelimansikka, joita olen aikaisemminkin kasvattanut vaan ihan tavallinen avomaan mansikka, joka tekee myös isohkoja marjoja kuten avomaalla.
Mansikan kasvatus hoituu suorakaiteen muotoisessa ruukussa, joka on varta vasten kehitetty ammattiviljelijöille mansikan kasvihuonekasvatusta varten. Kyseessä on siis jonkinlainen testi miten harrastehuoneessa mansikan ruukkukasvatus onnistuisi, voipi olla että kesän kuumimpaan aikaan tuo ruukku pitää siirtää ulos, mutta se ei ole kovin suuri ongelma kun ruukku on hyvin kevyt ja sitä on helppo siirrellä.

Mansikkaruukkussa on isot leveät reunat, joiden yli marjojen on tarkoitus roikkua. Marjat ovat helposti noukittavissa ja ne pysyvät myös puhtaina eivätkä kastu, ja mahdollisesti homehdu jos makaisivat kasvualustan päällä.

Kasvualustana ruukussa on kookosta, joka sekin on tarkoitettu juuri mansikan kasvualustaksi. Kyseinen kookos oli käytössä minulla jo viime vuonna, jolloin tämä projekti sai alkunsa kun ostin mansikantaimet ja istutin ne tuohon ruukkuun. Harmi on vain se että lajiketta en enää muista ja nimilappukin on kadonnut. Jonkinlainen mielikuva on että se voisi olla Bounty. Mansikkaruukku talvehti kasvihuoneessa oman onnensa nojassa kun maanpäällinen kasvusto kuoli pois. Helmi-maaliskuun vaihteessa mansikantaimet heräsivät talviunilta, kukkia ei vielä ole näkyvissä, mutta nyt ollaan ainakin paljon edellä avomaanmansikoita. Kovinkaan paljoa ei neljästä taimesta saa marjoja, mutta jos kokeilu onnistuu niin noita tehdään varmasti lisää tämän kesän jälkeen.