Tomaattien latvontaa kesäkuussa

Tomaattien kova kasvu koko kevään ja alkukesän aikana on johtanut siihen, että jouduin jo kesäkuun puolivälissä katkaisemaan latvat useimmista kasvihuoneiden runkotomaateista, koska huoneen katto on jo vastassa. Yleensä tomaattien latvoja olen katkaissut aikaisintaan heinäkuun loppupuolella. Touko- ja kesäkuu ovat olleet lämpimimmät ja aurinkoisimmat kuukaudet mitä muistan koskaan olleen ja tämä on näkynyt myös kasvien kasvussa kasvihuoneissa.

Ammattiviljelijät laskevat tomaattien runkoja alas, joten latvan katkaisuun ei tarvitse ryhtyä. Harrastelijan kasvihuoneessa alaslasku olisi vaikeaa, koska kasvihuoneet ovat pieniä ja ne on tungettu ylitäyteen kasveja, ainakin omalla kohdalla.

Latvojen katkaisu ei kuitenkaan tarkoita tomaattikauden päättämistä. Useimpia tomaatteja kasvatan monilatvaisena, joten satoa tulee vielä kuukausia. Tomaatin "varkaastakin" voi aina jatkaa kasvin  pituuskasvua jos haluaa, kuvan Blue Green Zebra tomaatilla on "varas" katkaistun latvan vieressä.

Blue Green Zebra tomaatti on kasvanut erittäin tuuheaksi ja latvusto on täynnä kukkia, satoa se on tehnyt heikosti.

Tomaatit ovat varsin pieniä kirsikkatomaatteja jotka kypsyvät punaisen monivärisiksi, tomaatti on maultaan hyvä ja hieman makea.

Tomaatin latvonta

Tomaatit latvotaan kun halutaan lopettaa kasvin pituuskasvu. Tällöin kasvin latva katkaistaan yleensä ylimmän kehittyvän tomaattitertun yläpuolelta. Latvonta on jokavuotinen välttämätön toimenpide, koska muuten kasvi vaan jatkaisi kasvuaan loputtomasti ja suomen oloissa kasvukausi tomaattien osalta päättyy yleensä syyskuun aikana. Latvonnan tarkoituksena ei ole pelkästään päättää kasvin pituuskasvu, vaan saada kasvin voimat keskittymään loppujen raakileterttujen kypsyttämiseen.

Mikä on latvonnan oikea ajankohta suomen oloissa ? Tarkkaa ajankohtaa on varsin mahdotonta määrittää, koska muuttuvia tekijöitä on niin monta. Kukasta kypsään hedelmään menee yleensä noin kaksi kuukautta. Muuttuvia tekijöitä on mm. tomaattilajike, terttujen ja kukkien määrä sekä lämpötila ja valon saanti.
Jonkinlaisena nyrkkisääntönä ulkokasvatuksen osalta olen pitänyt heinä-elokuun vaihdetta. Lämpimät kelit jatkuvat vielä useita viikkoja, joten suurin osa lopuista raakileista saadaan hyvin kypsiksi. Katetulla kylmällä terassilla ajankohta voisi olla pari viikkoa myöhemmin. Kasvihuoneoloissa kasvatusta voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkään jos huonetta lämmitetään syksyllä, mutta kovin järkevää tämä ei ole koska aurinkoa ei enää syyskuun jälkeen riitä, ja tomaatin maku kärsii todella paljon auringon puutteesta.
Yleensä olen latvat katkaissut tomaateilta kasvihuoneessa elo-syyskuun vaihteessa, jolloin kasvit menevät jo harjalla poikittain, tällöin kypsiä tomaatteja olen noukkinut vielä lokakuun puolella. Tänä vuonna päädyin latvomaan tomaatit jo tänään eli elokuun alussa. Tomaattivuosi runkotomaattien osalta on tänä vuonna ollut varsin keskinkertainen ja syyskuun lopulla eteen tuleva kahden viikon matka oli yhtenä syynä pistää latvat poikki jo näin aikaisin. Kasvit olisi syytä saada kompostiin jo riittävän ajoissa syyskuun puolen välin paikkeilla.

 

 Kasvit ovat tällä hetkellä noin 2,5 metrisiä ja isoimmat tomaatit menevät jo harjalle, eli senkin vuoksi latvonta oli ihan perusteltua ettei koko kasvihuoneen katto mene tukkoon kun syyskuussa kypsytellään vielä amppelirocotoja syysauringossa.

Vaikka tomaattikausi on ollut vaatimatonta luokkaa, niin isoja raakileterttuja on aika mukavasti vielä tuolla lähes kahden metrin korkeudella. Lannoitusta en kokonaan lopeta latvonnan yhteydessä vaan kevennän ehkä puoleen normaalista, lannoituksella on myös merkitystä loppujen terttujen kehittymiseen.
Muutama viikko ennen tomaattikauden päättämistä siirryn pelkästään vedellä tapahtuvaan kasteluun.

Pelargonien latvontaa ja pistokkaita

Pitkän pähkäilyn jälkeen tammikuussa idätetyt pelargonit tuli nyt latvottua. Kasveja oli pitkälti toistakymmentä ja juurtumaan laitettuja pistokkaita otin kahdeksasta kasvista. Koristekasvien kasvatus ei ole ihan vahvinta osaamisaluettani ja varmaan toisinkin olisi voinut tehdä mutta näin kuitenkin tein ja seuraavassa kuvasarja latvonnasta ja pistokkaiden otosta.

Tästä lähdettiin kasvihuoneessa, työvälineet ja ensimmäinen pelargoni työpöydällä. Terävä puhdas veitsi on välttämätön työkalu, lisäksi kokeilussa ensimmäistä kertaa ROOT!T juurrutussieniä ja juurrutusgeeliä.

Juurrutussienet ovat näppärä ja hygieninen vaihtoehto sekä pistokkaita että siementen idätystä varten. Sieniä varten on sopiva alusta ja minikasvihuone.

Pelargonin taimia laatikossa jossa altakastelumatto. Osa taimista kasvoi kasvihuoneessa tuossa laatikossa kuukauden verran ja kuva ennen latvontaa.

Ensimmäinen leikkaus, pistokkaisiin pyrin jättämään pari kasvulehteä.

Valmiita pistokkaita juurrutussienessä. Juurrutussienessä on valmis reikä jonne pistokas työnnetään ja reikään laitoin ensin ROOT!T -juurrutusgeeliä pullosta. Lisäksi laitoin geeliä myös leikkauspintaan.

Latvottuja pelargoneja, kyllä noihin vielä ihan mukavasti lehtiä jäi ja varsin varovaisesti leikkelin pienempiä taimia.

Valmiita pelargonin pistokkaita laatikossa ja lopuksi vielä kansi päälle. Nyt sitten odotellaan mitä tapahtuu, juurtuuko pistokkaat vai menikö koko homma pieleen. Mielelläni ottaisin kommentteja vastaan. Jäikö pistokkaisiin liian isoja lehtiä, entäs pistokaslaatikon sijoitus. Jätänkö kosteaan ja viileään kasvihuoneeseen vai pitääkö tuo siirtää sisälle normaaliin huoneenlämpöön juurutusta varten ?