Kulunut talvi on ollut hyvinkin poikkeuksellinen niin Euro-Serren kasvihuoneessa kuin sen ulkopuolellakin. Täällä Varsinais-Suomessa ei periaatteessa ole ollut minkäänlaista talvea. Vettä on satanut lähes päivittäin ja lämpötila on ollut lähes kokoajan plussan puolella muutamia päiviä lukuunottamatta. Lunta taisi olla maassa jokunen sentti joskus marraskuussa parin päivän ajan mutta siinä kaikki. Tammi- ja helmikuu ovat olleet kuin lokakuut yleensä, muutamia helmikuun alun pakkasöitä lukuunottamatta, ja mikään ei tunnu muuttuvan kun pitkän ajan sääennusteita katsoo.
Oikeastaan ihan sattumalta päätin jo marraskuussa että kasvihuoneesta jäisi osa kuplamuoveista pois talven ajalta. Nyt niitä en ole laittanut yhtään, eikä niitä huoneeseen tulekaan koska maaliskuuhun on aikaa enää alle kolme viikkoa.
Euro-Serren kasvihuonetta ei ole pahemmin tarvinnut edes lämmittää kun minimilämpötila on asetettu täksikin talveksi +6:een asteeseen. Edellisinä talvina olen kovimpina pakkasjaksoina käynyt mittarilla hakemassa polttoöljyä 20 litran kanisteriin parikin kertaa viikossa niin tammikuussa kuin helmikuussa, nyt taisin käydä hakemassa polttoöljyä Airrex AH-300 lämmittimeen vain kerran tammikuun aikana, lisäksi huoneesta puuttuvat vielä kuplamuovit, jotka eristävät huonetta huomattavasti talviaikaan. Huoneessa on ollut tänä talvena varsin kosteaa, koska minimilämpötila on ollut niin pieni, tosin talvehtiville kasveille ei kosteudesta ole ollut haittaa. Helmikuun alkupäivinä paistoi myös aurinko muutamana pakkaspäivänä ja huoneessa nousi nopeasti lämpötila jo lähes +17 asteeseen. Aurinko helmikuussa on vielä niin matalalla että se ei montaa tuntia huonetta ehdi lämmittämään, toista on jo maaliskuussa, jolloin huone varsinaisesti otetaan käyttöön.
Todennäköisesti maaliskuun ensimmäisellä viikolla huoneeseen muuttavat uudet kasvit, lähinnä rocotot ja siitä voisi laskea uuden kasvihuonekauden taas käynnistyvän. Minimilämpötila nostetaan huoneessa silloin +13 asteen paikkeille.
Yacónin toisesta kasvista tuli myös kerättyä talvisato helmikuussa. Uudet juurakot on myös istutettu ruukkuihin kevättä odottamaan.
maanantai 10. helmikuuta 2020
keskiviikko 29. tammikuuta 2020
Kvinoan vuosi
Kvinoa on yksi mielenkiintoisimmista uusista kasveista joita olen viime vuosina kokeillut. Kvinoa menestyy ulkona ainakin täällä Varsinais-Suomessa. Kvinoan siemeniä saa nykyään nettikaupoista ja itse ostin niitä jokunen vuosi sitten mm. Ruissalon kasvitieteellisestä puutarhasta, tällä hetkellä niitä ei siellä tosin ole valikoimissa.
Kvinoaa on olemassa paljon erilaisia lajikkeita ja minulla olisi nyt useita lajikkeita joita voisi kokeilla, näiden uusien lajikkeiden menestymisestä Suomessa ei ole tietoa, ainakin joitakin lajikkeita kasvatan myös ruukuissa, jotka voi sitten tarpeen mukaan siirtää syksyllä kasvihuoneeseen. Kvinoan alkuperähän on Etelä-Amerikassa ja Perussa, jossa sitä on viljelty tuhansia vuosia. Inkoille kvinoa tai paikallisella kielellä "Quinua" oli yksi tärkeimmistä viljelykasveista.
Kvinoaa on monenväristä ja aikaisemmin kasvattamani kvinoa on ollut lähinnä tuota valkoista. Blanca - Roja - Negra eli valkoinen, punainen ja musta ovat alkuperälajikkeita Perusta. Koko väripalettia en varmaan ensi kesänä kasvata, koska tilan ja ajanpuute on ikuinen ongelma, mutta katsotaan maaliskuussa mitkä lajikkeista päätyvät idätykseen.
Kiwicha Amaranthus Caudatus eli suomalaisittain punarevonhäntä on myös Perun Andeilta kotoisin, kasvin siemeniä pidetään superruokana jota kutsutaan myös minikvinoaksi. Kiwicha on kuitenkin nimi jolla tätä kasvia kutsutaan Perussa, nämä siemenet menevät myös idätykseen keväällä.
Canihua Chenopodium pallidicaule eli Kaniwa on myös revonhäntäkasveihin kuuluva perulainen viljelykasvi jota euroopassa kutsutaan jo uudeksi kvinoaksi, tätä pitäisi myös päästä kokeilemaan, tällä hetkellä minulla on lähinnä monien uusien lajikkeiden siemenien runsaudenpula, katsotaan jos saisin muutaman Canihua kasvin mahtumaan tulevalle kaudelle.
Andien porkkanaa olisi myös mielenkiintoista kokeilla ensi kesänä. Kyseessä ei ole mikään ihan tavallinen porkkana, vaan todellinen jättiporkkana, jota ei ehkä kannata kasvattaa kasvimaalla kun viljelylaatikoiden kasvualusta on niin matala.
Kvinoaa on olemassa paljon erilaisia lajikkeita ja minulla olisi nyt useita lajikkeita joita voisi kokeilla, näiden uusien lajikkeiden menestymisestä Suomessa ei ole tietoa, ainakin joitakin lajikkeita kasvatan myös ruukuissa, jotka voi sitten tarpeen mukaan siirtää syksyllä kasvihuoneeseen. Kvinoan alkuperähän on Etelä-Amerikassa ja Perussa, jossa sitä on viljelty tuhansia vuosia. Inkoille kvinoa tai paikallisella kielellä "Quinua" oli yksi tärkeimmistä viljelykasveista.
Kvinoaa on monenväristä ja aikaisemmin kasvattamani kvinoa on ollut lähinnä tuota valkoista. Blanca - Roja - Negra eli valkoinen, punainen ja musta ovat alkuperälajikkeita Perusta. Koko väripalettia en varmaan ensi kesänä kasvata, koska tilan ja ajanpuute on ikuinen ongelma, mutta katsotaan maaliskuussa mitkä lajikkeista päätyvät idätykseen.
Kiwicha Amaranthus Caudatus eli suomalaisittain punarevonhäntä on myös Perun Andeilta kotoisin, kasvin siemeniä pidetään superruokana jota kutsutaan myös minikvinoaksi. Kiwicha on kuitenkin nimi jolla tätä kasvia kutsutaan Perussa, nämä siemenet menevät myös idätykseen keväällä.
Canihua Chenopodium pallidicaule eli Kaniwa on myös revonhäntäkasveihin kuuluva perulainen viljelykasvi jota euroopassa kutsutaan jo uudeksi kvinoaksi, tätä pitäisi myös päästä kokeilemaan, tällä hetkellä minulla on lähinnä monien uusien lajikkeiden siemenien runsaudenpula, katsotaan jos saisin muutaman Canihua kasvin mahtumaan tulevalle kaudelle.
Andien porkkanaa olisi myös mielenkiintoista kokeilla ensi kesänä. Kyseessä ei ole mikään ihan tavallinen porkkana, vaan todellinen jättiporkkana, jota ei ehkä kannata kasvattaa kasvimaalla kun viljelylaatikoiden kasvualusta on niin matala.
maanantai 20. tammikuuta 2020
Valon mittausta ja koulintaa
![]() |
| PAR arvo 933,8 mikromoolia |
![]() |
| PAR arvo 253,9 mikromoolia |
Viikonloppu oli todella upea vuodenaikaan nähden ja ensimmäistä kertaa koulin rocotoja kasvihuoneessa tammikuussa. Sisäkasvatus jatkuu kuitenkin vielä maaliskuulle asti jonka jälkeen rocotot muuttavat kasvihuoneeseen jatkokasvatukseen.
Rocotontaimet olivat hyväkuntoisia ja paksurunkoisia kun pääsivät isompaan ruukkuun kasvamaan kokoa.
Ensimmäiset taimet COB Ledin alla automaattisella altakastelupöydällä. Maaliskuun alussa nämäkin kasvit pääsevät kasvihuoneeseen nauttimaan oikeasta auringonvalosta ja keinovalotus loppuu lähes kokonaan rocotoilta.
perjantai 3. tammikuuta 2020
Vihreät rocotot
Kypsinä vihreäksi jäävät chilihedelmät ovat erittäin harvinaisia. Yleensähän vihreät chilit ovat raakoja, ja kypsyessään ne värittyvät johonkin muuhun väriin, yleisimmin punaiseksi. Jos kaupoissa myydään vihreitä chilejä tai paprikoita, niin ne on aina kerätty raakoina. Tietääkseni baccatumeissa ei ole yhtään vihreäksi jäävää lajiketta, mutta chinenseistä sen sijaan löytyy ainakin joitakin vihreäksi jääviä lajikkeita, itse en ole tosin näitä koskaan kasvattanut, vaikka mm. Trinidad Scorpion Green lajikkeen siemenet hankin jo vuonna 2013.
Muutama vuosi sitten sain bolivialaisen locoton siemeniä, joiden lähettäjä uskoi sen hedelmän jäävän vihreäksi, näin ei kuitenkaan käynyt, sain siitä vain muutaman hedelmän ja nekin kypsyivät lopulta punaisiksi. Capsicum pubescenseista eli tuttavallisemmin rocotoista löytyy nykyään vihreitäkin lajikkeita, ensimmäinen vihreä rocoto tuli kasvattajille päivänvaloon viitisen vuotta sitten. Ensimmäinen tunnettu vihreä rocoto sai nimen Mini Olive. Olive nimen se sai sen vuoksi että se on kypsänä ihan samanlainen kuin vihreä oliivi, niin värin, muodon kuin kokonsakin puolesta. Tämä rocoto on todennäköisesti keltaisen minirocoton mutaatio. Tästä Mini Olivesta on sitten vuosien saatossa risteytetty useita muita rocotoja, joiden hedelmä on saatu jäämään vihreäksi sen kypsyessä, vain hedelmän koko ja muoto on vaihdellut näiden vihreiden rocotojen osalla. Yhteistä näille risteytyksille on se, että ne on kaikki tehty erilaisten ruskeiden rocotojen kanssa.
Viime kaudella minulla oli kasvatuksessa ensimmäistä kertaa Mini Olivesta tehty risteytys, sain kasvatukseen ruskeaksi kypsyvän variaation, koska vihreiden rocotojen siemeniä ei haluttu silloin vielä jakaa. Tämä ruskeaksi kypsynyt rocoto kulki silloin nimellä Rocoto Olive X.
Kuvissa kypsiä Rocoto Olive risteytyksen podeja Monexin kasvihuoneesta viime kesänä.
Tulevasta chilikaudesta on taatusti tulossa erittäin mielenkiintoinen, sillä sain nyt siemeniä kaikkiaan "viidestä" erilaisesta vihreästä rocotolajikkeesta. Yksi niistä on alkuperäinen Mini Olive, ja neljä muuta ovat siitä risteytettyjä lajikkeita, jotka kaikki jäävät kypsinä todennäköisesti vihreäksi. Vaikka väri on kaikilla lähes samanlainen, niin muoto ja koko vaihtelevat. Alkuperäisen Mini Oliven siemeniä on nyt tarjolla kaikille kasvattajille, mutta näiden risteytysten siemeniä ei ole vielä saatavana. Minullakaan ei ole lupa jakaa yhdenkään näiden lajikkeiden siemeniä, ei myöskään ruskean variaation, koska lajikeet eivät ole vielä stabiileja. Kyseessä on tietynlainen yhteistyöprojekti ja oikeudet lajikkeisiin omistaa walesilainen kasvattaja joka risteytykset on tehnyt.
Vihreitä rocotolajikkeita ryhmäkuvassa, alarivissä oikealla alkuperäinen Mini Olive.
Kaikki vihreiden rocotojen kuvat olen saanut ja julkaisen ne nyt blogissa oikeudet lajikkeisiin omaavan kasvattajan luvalla. Omat uudet taimet ovat nyt jo hyvässä kasvussa. Siemenet olivat myös hyvin elinvoimaisia ja lähes kaikki lajikkeet itivät jo viikossa tai alle.
Mini Olive Rocoton siemeniä on saatavana tämän linkin kautta.
https://welshdragonchilli.weebly.com/
Muutama vuosi sitten sain bolivialaisen locoton siemeniä, joiden lähettäjä uskoi sen hedelmän jäävän vihreäksi, näin ei kuitenkaan käynyt, sain siitä vain muutaman hedelmän ja nekin kypsyivät lopulta punaisiksi. Capsicum pubescenseista eli tuttavallisemmin rocotoista löytyy nykyään vihreitäkin lajikkeita, ensimmäinen vihreä rocoto tuli kasvattajille päivänvaloon viitisen vuotta sitten. Ensimmäinen tunnettu vihreä rocoto sai nimen Mini Olive. Olive nimen se sai sen vuoksi että se on kypsänä ihan samanlainen kuin vihreä oliivi, niin värin, muodon kuin kokonsakin puolesta. Tämä rocoto on todennäköisesti keltaisen minirocoton mutaatio. Tästä Mini Olivesta on sitten vuosien saatossa risteytetty useita muita rocotoja, joiden hedelmä on saatu jäämään vihreäksi sen kypsyessä, vain hedelmän koko ja muoto on vaihdellut näiden vihreiden rocotojen osalla. Yhteistä näille risteytyksille on se, että ne on kaikki tehty erilaisten ruskeiden rocotojen kanssa.
Viime kaudella minulla oli kasvatuksessa ensimmäistä kertaa Mini Olivesta tehty risteytys, sain kasvatukseen ruskeaksi kypsyvän variaation, koska vihreiden rocotojen siemeniä ei haluttu silloin vielä jakaa. Tämä ruskeaksi kypsynyt rocoto kulki silloin nimellä Rocoto Olive X.
Kuvissa kypsiä Rocoto Olive risteytyksen podeja Monexin kasvihuoneesta viime kesänä.
![]() |
| Omia vihreiden rocotojen taimia tammikuussa |
Vihreitä rocotolajikkeita ryhmäkuvassa, alarivissä oikealla alkuperäinen Mini Olive.
![]() |
![]() |
| Long Slim Olive Rocoto |
Kaikki vihreiden rocotojen kuvat olen saanut ja julkaisen ne nyt blogissa oikeudet lajikkeisiin omaavan kasvattajan luvalla. Omat uudet taimet ovat nyt jo hyvässä kasvussa. Siemenet olivat myös hyvin elinvoimaisia ja lähes kaikki lajikkeet itivät jo viikossa tai alle.
Mini Olive Rocoton siemeniä on saatavana tämän linkin kautta.
https://welshdragonchilli.weebly.com/
sunnuntai 29. joulukuuta 2019
Valon mittausta - PAR kasvivalomittari
![]() |
| PAR -mittari |
Tavalliselle harrastajalle valaisimen tuottaman oikean PAR-säteilyn mittaaminen on oikeastaan mahdotonta, koska mittauslaitteistoa on huonosti saatavana ja se on varsin kallista. Yleensä valotehot ilmoitetaan ja mitataan vain lumeneina tai luxeina, jotka eivät itseasiassa kerro paljonko valaisin pystyy tuottamaan oikeaa kasveille hyödyllistä valoa. Yleensä suuremmat lumenmäärät tuottavat enemmän myös kasveille hyödyllistä valoa, joten lumenien mittaaminen on joka tapauksessa perusteltua jos parempaakaan mittaria ei ole saatavilla.
Valon värit PAR -säteilyalueella:
390-430 nm - violetti
430-485 nm - sininen
485-505 nm - sinivihreä
505-530 nm - vihreä
530-560 nm - kellanvihreä
560-590 nm - keltainen
590-620 nm - oranssi
620-760 nm - punainen
Kasvit hyödyntävät kasvukaudella sinisen valon, jonka aallonpituus on suunnilleen 390-450 nm. Kukinnassa ja hedelmäntuotannossa punaisen valon, jonka aallonpituus on suunnilleen 590-760 nm.
Itselläni on nyt käytössä PAR -mittari, jolla pystytään mittaamaan kasvivalaisimien PAR säteilyä. Laite on itsessään hyvin yksinkertainen ja mukavan pienikokoinen. Se koostuu vain näyttöosasta ja sen päässä olevasta valonsäteilyä mittaavasta anturista joka asetetetaan valon alle. Laitteessa on sisäinen akku ja sitä voi ladata USB -kaapelin kautta. Laitteessa on myös muisti, jonne voidaan tallentaa 99 erilaista PAR-arvoa. Laite pystyy mittaamaan aina 10 000 mikromooliin (µmol) asti. Markkinoilla olevat huippuvalaiset pystyvät yleensä tuottamaan päälle 3000 mikromoolin säteilytehon, valaisimien PAR -arvoja tosin harvoin ilmoitetaan.
Itselläni ei ole tällä hetkellä käytössä markkinoiden parhaita ja uusimpia kasvivalaisimia. Uusimmatkin valaisimet ovat jo 3-4 vuotta vanhoja, nämäkin valaisimet ovat osoittautuneet erittäin toimiviksi kasvien taimikasvatuksessa. Taimikasvatuksen ensivaiheessa olen käyttänyt jo lähes 10 vuotta paneelityyppistä loisteputkivalaisinta Starlight, jossa on neljä 55 wattista loisteputkea. Valaisimen valoteho on tällöin 220 W. Suuren kokonsa ja tehonsa vuoksi se on ollut erittäin toimiva pienten vasta-itäneiden taimien valaisemiseen. Etäisyyttä kasveihin olen pitänyt noin 10 sentissä. Ylemmässä kuvassa on PAR -valoteho kyseisestä valaisimesta alle 10 sentin etäisyydeltä. Vaikka PAR -säteily alle 600 mikromoolia vaikuttaa vaatimattomalta Starlight -valaisimesta, niin se on ollut hyvinkin tehokas pienten muutaman sentin kokoisten kasvien ensivaloksi.
Tässä kuvassa PAR-valoanturi on sijoitettu taimilaatikkoon runsaan 10 sentin etäisyydelle loisteputkista. Loisteputket tuottavat myös runsaasti lämpöä ja kasvien kohdalla on lähes +35 astetta lämmintä.
Kyseiseen PAR-mittariin kuuluu myös PC:lle asennettava sovellus. PAR -mittarin valoanturin voi laittaa vaikka vuorokaudeksi lampun alle ja se tallentaa laitteen logiin mittausarvoja aina puolen tunnin välein. PAR -arvot saa purettua PC:lle ja yläkuvassa on kahdeksan tunnin ajalta PAR-mittauksia Starlight valaisimesta.
Olen myös jo mittaillut PAR -arvoja muista kasvivaloista jotka tulevat myöhemmin käyttöön, näiden valaisimien PAR -arvoista enemmän sitten kun ne tulevat käyttöön. LED valojen PAR tehot ovat jo aivan eri luokkaa kuin kyseisen loisteputkivalaisimen, näistä sitten myöhemmin blogissa.
Ehkä kaikkein suurin hyöty PAR -mittarista on se että lampun saa sijoitettua oikealle etäisyydelle kasveista. PAR -arvot kun poikkeavat hyvinkin paljon juuri eri etäisyyksiltä mitattuna.
sunnuntai 15. joulukuuta 2019
Yacón - sadonkorjuu
Yacón - perulainen inkojen maa-omena oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa viljelyssä. Tämän juurikasvin sato tuli kerättyä vasta joulukuussa ja sen olisi voinut tehdä jo paljon aikaisemminkin. Yacónin kasvatus osoittautui lopulta erittäin onnistuneeksi ja juurakon paino oli lopulta noin 10 kg ja syötäviä mukuloita oli koko juurakko täynnä.
Tästä lähdettiin ja Yacón oli suuressa 50 liran ruukussa ja se oli ollut viileässä kasvihuoneessa jo syyskuun lopulta lähtien, kesän se oli ulkona jossa viihtyi mainiosti. Itse kasvi oli jo varsin nuutunut kun leikkasin sen lyhyeksi.
Kasvi oli istutettu Bi Grow Mix -multakookosseokseen jota sain VP-Luxilta testattavaksi viime talvena. Tässä kasvualustassa Yacón viihtyi erittäin hyvin.
https://www.vplux.fi/fi/product/kasvualusta-multa-ja-kookos-bio-grow-mix/545
Ruukun kannoin kasvimaalle jossa purin juurakon joka siis oli täynnä valtavia Yacónin mukuloita. Isoimmat mukulat olivat jo haljenneet ja painoa kuvan mukulalla oli yli 700 gr.
Uudelleen istutettavat juurakot ovat tuossa rungon tyvessä josta mukulat alkavat kehittymään.
Isoimmat mukulat menivät vaa´an kautta ja painoa niillä oli yli puoli kiloa. Mukulat muistuttavat bataattia ja jotkut olivat jopa pyöreitä kuin valtavia jättisipuleita, erittäin mielenkiintoinen kasvi joka oli vielä helppo kasvattaa ja viihtyi hyvin Suomen ilmastossa kesällä ulkona. Keväällä ja syksyllä Yacón oli sitten kasvihuoneessa.
Irrotin kasvista juurakoita jotka istutetaan uudelleen ruukkuun, näistä uusi Yacón kasvi saa alkunsa.
Tästä lähdettiin ja Yacón oli suuressa 50 liran ruukussa ja se oli ollut viileässä kasvihuoneessa jo syyskuun lopulta lähtien, kesän se oli ulkona jossa viihtyi mainiosti. Itse kasvi oli jo varsin nuutunut kun leikkasin sen lyhyeksi.
Kasvi oli istutettu Bi Grow Mix -multakookosseokseen jota sain VP-Luxilta testattavaksi viime talvena. Tässä kasvualustassa Yacón viihtyi erittäin hyvin.
https://www.vplux.fi/fi/product/kasvualusta-multa-ja-kookos-bio-grow-mix/545
Ruukun kannoin kasvimaalle jossa purin juurakon joka siis oli täynnä valtavia Yacónin mukuloita. Isoimmat mukulat olivat jo haljenneet ja painoa kuvan mukulalla oli yli 700 gr.
Uudelleen istutettavat juurakot ovat tuossa rungon tyvessä josta mukulat alkavat kehittymään.
Isoimmat mukulat menivät vaa´an kautta ja painoa niillä oli yli puoli kiloa. Mukulat muistuttavat bataattia ja jotkut olivat jopa pyöreitä kuin valtavia jättisipuleita, erittäin mielenkiintoinen kasvi joka oli vielä helppo kasvattaa ja viihtyi hyvin Suomen ilmastossa kesällä ulkona. Keväällä ja syksyllä Yacón oli sitten kasvihuoneessa.
Irrotin kasvista juurakoita jotka istutetaan uudelleen ruukkuun, näistä uusi Yacón kasvi saa alkunsa.
Kuvittelin että Yacónin mukula olisi tiivis ja kova joka vaatisi keittämisen, näin se ei ole vaan se on ihan syöntikypsä, pehmeä ja lievästi makea. Ehkä se olisi ollut vieläkin makeampi jos olisin kerännyt sadon aikaisemmin, mutta hyvältä se maistuu ja sopii lisättäväksi vaikka salaatteihin tai muihin ruokiin. Rakenteesta, mehukkuudesta ja makeudesta tulee hiukan mieleen vesimelooni, joka usein syödään sellaisenaan. Yacónin makua on kuitenkin vaikea kuvailla ja ehkä se makunsa puolestakin muistuttaa hiukan vesimeloonia. Käyttötarkoitusta pitää vielä tarkemmin tutkia, mutta sellaisenaan syötynä Yacón on mainio juurikasvi, jota kasvatan varmasti ensi kaudellakin kun idätän nuo uudet juurakonalut talven aikana. Lisäksi kasvihuoneessa on vielä toinenkin Yacón joka on pienempi kasvi kuin tämä. Se sai alkunsa alkukesästä halkaistusta juurakosta, josta se lähti hyvin kasvuun. Yacón on kasvi jota voin suositella muillekin kasvatettavaksi koska se viihtyi hyvin Suomen ilmastossa.
lauantai 16. marraskuuta 2019
Novarbo Mossgrow
![]() |
| Novarbo Mossgrow 50 litran säkkejä |
Mossgrowsta on erinomaiset kokemukset tältä kaudelta kaikkien kasvien osalta joissa se oli testissä, ja sen vuoksi samalla alustalla jatketaan myös ensi vuonna. Kuvassa on amppelirocoto Machu Picchun juuristo kauden jälkeen, eikä paljon parempaa lopputulosta voi toivoa. Juuristo amppelissa oli erittäin runsas ja terveen valkoinen. Machu Picchu antoi lisäksi satoa vielä karvan alle 10 kg Euro-Serren kasvihuoneessa. Jos loput kypsytyksessä olevat raakileetkin laskee mukaan niin satoa tuli vielä yli kaksi kiloa enemmän, parempaa satoa ei voi toivoa eikä enemmälle määrälle ole ainakaan tarvetta.
Novarbo Mossgrow on ammattikasvattajille tehty kasvualusta. Se on sekoitus turvetta, multaa ja sammalta. Rakenne on erittäin hienoa ja tasalaatuista, siksi käytän sitä jo idätyksestä lähtien kun annostelu pieniin taimipotteihin on varsin vaivatonta. Myös NFT -vesiviljelyyn menevät rocotot idätän mossgrowssa, jotta siemenkuori irtoaisi helpommin taimen itäessä. Myöhemmin sirkkataimi sitten siirretään kivivillaan. Ensimmäiset kauden 2020 rocotot menee idätykseen jo mahdollisesti ensi viikon aikana. OIkeastaan paras ominaisuus Mossgrowssa on hyvä vedenpidätyskyky, etu joka tuli esiin kuluvalla kaudella kasvihuoneiden varsin pienissä amppeleissa. Kuumimpaan aikaan kesällä se antaa anteeksi kastelun ajastamisessa ja vain pariin otteeseen kauden aikana amppelit pääsivät liian kuiviksi. Harkinnassa on lisäksi eräs toinen Novarbon maa-aines ensi keväälle, mutta siitä sitten myöhemmin jos kyseiseen tuotteeseen päädyn.
Novarbo Mossgrow on kaikille kuluttajille saatavana VP-Luxin kautta.
https://www.vplux.fi/fi/product/kasvualusta-luomu-mossgrow-50l-novarbo/10288
https://www.novarbo.fi/
Kulunut kausi käytännössä päättyi viime viikolla ja molemmat kasvihuoneet on pesty ja desinfioitu. Monexin huoneesta tyhjennän osittain multapenkit ja jatkossa kasvit kasvatetaan joko suoraan Mossgrow säkissä tai ruukussa.
Ensi kauden jättirocotoja varten on hankittu myös uusia suuria 50 litran ruukkuja. Muutamia samanlaisia ruukkuja oli käytössä jo tänä vuonna.
Euro-Serren kasvihuone on nyt myös "talviasussa", toiselle sivuseinälle laitoin 5 metrin ritiläpöydän joka talvisin on aina ollut huoneessa käytössä. Loput rocotot kypsyvät vielä koleassa huoneessa ja rocotoja saadaan varmaan vielä joulupöytään asti. Talvilämpimään huoneeseen ei ole kuplamuoveja vielä asennettu. Ensi talveksi kuplamuovit tulevat todennäköisesti vain huoneen kattoon ja osittain sivuille, mutta tämä on vielä harkinnassa kun varsinaisen talven alkuun on vielä aikaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)














































