Yacòn - perulainen maa-omena

Yacòn on iki-aikainen juurimukulakasvi jota kutsutaan myös inkojen maa-omenaksi, koska syötävä mukula on makeaa kuin omena. Kasvi kasvatetaan pienestä juurimukulasta ja se vaatii varsin pitkän kasvatuskauden tuottaakseen makeita juurihedelmiä. Yacòn on siis kotoisin Etelä-Amerikan Andeilta ja siellä on yhä monia huonosti tunnettuja iki-aikaisia syötäviä kasveja joita inkat ja heidän esi-isänsä ovat kasvattaneet tuhansia vuosia. Parhaitenhan meillä ja maailmalla tunnetaan Perusta kotoisin olevat kasvit kuten peruna, tomaatti, maissi ja chili muutamia mainitakseni.

Yacònia kasvatetaan kaupallisesti lähinnä vain Etelä-Amerikassa ja joissakin Aasian maissa. Euroopassakin Yacòn on varsin huonosti tunnettu kasvi, josta ei mm. internetistä löydy oikeastaan mitään tietoa suomen kielellä. Englanninkielinen Wikipedia tuntee Yacònin https://en.wikipedia.org/wiki/Yacón
Myös youtubesta löytyy jonkinverran kasvatusohjeita ja videoita mm. sadonkorjuusta. Suomessa en ole Yacònista kuullut missään enkä ole nähnyt niitä myöskään kaupoissa, eli luonnollisesti en ole koskaan edes bataattia muodoltaan muistuttavaa juuresta maistanut.

Itse sain innostuksen kokeilla Yacònin kasvatusta eräältä Yhdysvaltalaiselta kasvattajalta joka asuu Kaliforniassa lähellä Meksikon rajaa. Siellä Yacòn tuottaa ruukussa kasvatettuna komeita mukuloita. Kasvi kasvatetaan perunan tapaan pienestä juurimukulasta jonka hankin Thaimaasta. Yacònin mukula tuli kirjekuoressa ja luulin sen matkaavan ainakin kuukauden verran Thaimaasta Suomeen, mutta runsaan viikon jälkeen tilaamani hyväkuntoinen mukula löytyikin jo postilaatikosta.

Yacònin itusilmut vai miksi noita kutsutaan ovat selvästi vihreitä tuosta päästä, joten uskoisin taimen lähtevän hyvään kasvuun.

Koska mukula tuli monta viikkoa etuajassa, niin istutin sen nyt kasvihuoneessa pieneen hengittävään saviruukkuun ja Novarbon kylvöseokseen, silmut luonnollisesti ylöspäin.

Yacòn saa nyt olla kasvihuoneen viileydessä pienessä ruukussa aina maalis-huhtikuulle asti, jolloin se istutetaan lopulliseen suureen ruukkuun. Yacòn pääsee kesäksi ulos, mutta syksyllä se pitää ilmeisesti siirtää vielä takaisin kasvihuoneeseen ennenkuin satoa päästään toivonmukaan keräämään.
Tämä Yacònin mukula on aikaisin istutus minkä olen koskaan kasvihuoneessa tehnyt. Istutuspäivä oli perjantai 12 tammikuuta.

Black Rose -ruusuprojekti siemenestä

Yksi tulevan kasvatuskauden erikoisimmista projekteista on ruusujen idättäminen siemenestä. Englannista tuli pussillinen Black Rose -ruusun siemeniä, jotka nyt meni koeidätykseen. Itävyysprosentiksi luvataan jopa alle 30% joten jää nähtäväksi tuleeko tästä mitään, ruusua en ole koskaan kokeillut kasvattaa siemenestä.

Ensimmäisessä vaiheessa siemeniä liotetaan runsaan tunnin ajan vedessä johon lisäsin noin teelusikallisen vetyperoksidia. Vetyperoksidikäsittelyllä pyritään ehkäisemään siementen homehtuminen kylmäkäsittelyn aikana, toisaalta pieni home saattaa myös auttaa kuoren rikkoutumisessa ja siemenen itämisessä eli hiukan ristiriitainen asia.

Siemeniä kylvin kahteen eri kylvöseokseen. Vasemmalla on turve/vermikuliittiseos ja oikealla Novarbon kylvöseos. Tämän jälkeen ruukut menivät muovipussin sisään ja jääkaappiin kylmäkäsittelyyn 10-12 viikon ajaksi, jonka jälkeen siemenet itää jos itää. Itämistä voi ilmeisesti tapahtua jo jääkaapissa.

Nämä siemenet kulkevat vain nimellä Black Rose eli musta ruusu, tarkempaa lajikenimeä ei ole. Käsittääkseni ihan mustaa ruusua ei ole olemassakaan vaan jotain vähän sinnepäin ja tuskinpa tämänkään kasvin kukasta tulisi ihan mustaa. Oleellista tässä ei ole nyt väri vaan se saanko ruusua edes itämään. Se on jo saavutus minulle jos jonkinlaisia kasveja saisin siemenistä aikaan. Tämä ei ole ainoa hiukan erikoinen projekti tulevaan kauteen vaan lisää on tulossa talven mittaa. Jos jatkopäivitystä kevään aikana ei tähän projektiin kuulu niin jokainen arvaa miten tässä kävi.

Starttilannoitteet

Starttilannoitteet ovat minulla aina olleet käytössä noin kolme ensimmäistä viikkoa siemenien itämisen jälkeen. Starttilannoitteita käytän kaikkien siemenistä kasvattamieni kasvien lannoituksessa. Starttilannoitteet ovat varsin fosforipainoitteisia ja niillä saadaan käynnistettyä hyvä juuriston kasvu pienellä taimella.
Rocotot idätettiin tänä talvena ensimmäisenä ja tarkoitus oli hiukan vertailla miten tuo jo vuosia käyttämäni Nutriforten starttilannoite ja Vitalinkin yksikomponenttinen PlantStart saavat kasvit kasvuun. Mitään tarkkaa vertailua lannoitteiden välillä ei pystynyt tekemään jo sen vuoksi että kaikki lajikkeet ovat erit, lisäksi hankaluuksia tuotti aikamoinen hajonta siemenien itämissajoissa. Seuraavassa esittelen kaksi kasvia jotka sain itämään samaan aikaan, epätasapainoa lisäsi vielä se että Nutriforten starttilannoitteella kasvavassa rocotossa on Atamin kookos kasvualustana ja Vitalinkin PlantStartilla kasvatetulla taimella Novarbon kylvöseos, jossa oli jo jonkinverran ravinteita mukana. Nutriforten starttilannoitteen kasvi sai hiukan väkevämpää lannoitusta.

Kuvissa vasemmalla oleva rocoto on kasvanut starttilannoitteella ja oikealla puolella oleva kasvi on saanut Vitalinkin PlantStartia. Vegetatiivinen kasvu on ollut hiukan parempaa starttilannoitteella jossa on kasvualustana siis kookosta, kasvin väri on myös hiukan tummemman vihreä. Starttilannoitteilla ei tosin ole tarkoitus vielä saada vegetatiivista kasvua vaan juuristoa vahvistettua. Ainakin vegetatiivisen kasvun osalta molemmat kasvit ovat erittäin hyviä kun ne ovat myös varsin tuuheita, Vitalink toimi myös mielestäni erittäin hyvin.

Starttilannoitteen kasvin runko

Vitalink PlantStart kasvin runko

Sanottavaa eroa ei ole myöskään kasvien rungon jämäkkyydessä. Molemmilla kasveilla oli kuvanottohetkellä ikää noin 2,5 viikkoa.

Sitten vielä viimeisenä ja tärkeimpänä kuva kasvien juuristosta. Vasemmanpuoleinen juuristo on kasvatettu Nutriforten starttilannoitteella ja oikeanpuolinen taas Vitalinkillä, kovin vaikeaa noista on eroa löytää, ehkä vasemmassa taimipaakussa juuristo on jo kasvanut pitemmälle eli ruukun pohjaan, muuten erot ovat hyvinkin marginaaliset. Ravinneliuosten väkevyydessä oli noin 0,2 mS (millisiemens) ero Nutriforten hyväksi. Molemmat lannoiteväkevyydet oli tosin tehty valmistajan antamien ohjeiden mukaan.
Koska vertailu oli varsin epätasapainoinen jo kasvualustojen perusteella niin todennäköisesti uusin sen kahden tammikuussa idätettävän chinensen kanssa. Nämä siemenet kylvetään sitten molemmat kivivillaan jossa ei luonnollisesti ole mitään ravinteita mukana.

Kyseisten vertailussa olleiden ravinteiden saatavuus tänä päivänä on hiukan epäselvää ainakin itselleni. Nutriforten nettisivuilta ei ainakaan enää löydy starttilannoitetta. Vitalinkiä taas edustaa VP-Lux.
https://www.vplux.fi/fi/category/vitalink/190
Yksikomponenttista PlantStartia en tuolta löytänyt, mutta siellä on Root Stim, jota käytetään muiden ravinteiden yhteydessä. Root Stim ravinnetta rupean itsekin kokeilemaan seuraavassa kasvatusvaiheessa.

Chilin siemenien itäminen

Kannellinen kylvölaatikko jonka alla on lämpömatto

Vuosi on taas vaihtunut ja nyt ollaan jo kauden 2019 puolella, seuraavassa hiukan juttua chilien ja erityisesti rocotojen siemenien idätysajoista.
Chilin siemenien itämisaika voi olla lähes mitä vain, vuorokaudesta useisiin kuukausiin. Vaikeimpia idätettäviä ovat harvinaiset villichilit, joiden siemenien itämisaika voi olla useita kuukausia. Yleisimpien chililajien siemenet itävät noin viikossa, kuten yleensä myös kovasiemeniset rocotot, jos ne vain ovat riittävän hyviä ja itämiskykyisiä.
Yleisimpien chililajien siemenien idätysolosuhteet ovat jotakuinkin samanlaiset. Kasvualusta saa olla tasaisen kostea ja idätyslämpötila varsin korkea eli +26 - +28 astetta, kylvölaatikon alla oleva termostaattiohjattu lämpömatto on erinomainen valinta, koska tällöin olosuhteet kylvölaatikossa pysyvät riittävän tasaisina. Kannellinen kylvölaatikko eli ns. pienoiskasvihuone on hyvä juuri tasaisten kosteusolosuhteiden vuoksi. Kun idätän siemeniä kivivillakuutiossa, niin yleensä olen ne peittänyt, valon merkityksellä itämisaikaan en tosin ole havainnut olevan pahemmin merkitystä.

Kivivillassa itävä rocotontaimi

Capsicum pubescensien eli rocotojen siemenet ovat hiukan haastavampia idätettäviä kuin tavalliset vaaleat ja pehmeämmät siemenet. Siemenet kun pitäisi olla kerätty riittävän kypsästä hedelmästä, jotta ne itäisivät mahdollisimman hyvin ja tuleva kasvikin olisi elinvoimaisempi. Rocotot olen idättänyt yleensä joulukuun alkupuolella, koska kasvit vaativat pitkän kasvatusajan jotta satoa saa riittävän aikaisin. Olin jo tottunut siihen että rocotojen siemenetkin itää noin viikossa, mutta muutamana viime vuonna näin ei ole enää ollutkaan, tänäkin joulukuuna itämisajoissa on ollut paljon hajontaa aina viikosta lähes kolmeen viikkoon. Kun olen käyttänyt omia siemeniä, niin olen pyrkinyt keräämään ne jo hieman ylikypsistä pehmeistä hedelmistä, nämä siemenet ovat yleensä erittäin hyvin itäviä ja idätysaikakin on yleensä ollut noin viikko.
Tämä on nyt kolmas kerta kun olen käyttänyt idätyksessä noita Perusta tuomiani rocotonsiemeniä, useimmissa niissä itämisaika on ollut selvästi normaalia pitempi, joka on täysin ymmärrettävää koska ostin hedelmät paikallisilta toreilta. Alkuperäiset viljelijäthän eivät olleet hedelmiä keränneet siinä mielessä että joku eurooppalainen harrastaja yrittää niiden siemeniä idättää. Olen kuitenkin halunnut pitäytyä noissa alkuperäisissä siemenissä jotta näkisin tuleeko seuraavien kasvien hedelmissä vaihtelua, näitä alkuperäisiä siemeniä kun riittää vielä vuosiksi eteenpäin. Tämä vaan ei taaskaan tullut mieleen siinä vaiheessa kun kylvin kaikkien eri lajikkeiden siemenet samana päivänä, näiden perulaisten siemenien kanssa olisi hyvin voinut ottaa ennakkoa ainakin viikon verran. Joulukuu on periaatteessa vielä hyvä aika idättää rocotoja, mutta eri aikaan itäneissä taimissa hankaluutena on niiden eri ikä. Pienet taimet kun tarvitsevat hiukan erivahvuisia ravinteita eri vaiheessa kasvua ja kasvatus olisi muutenkin tässä vaiheessa paljon helpompaa kun kaikki taimet olisivat suurinpiirtein samankokoisia ja ikäisiä. Myös muilta harrastajilta saamien rocotonsiemenien itämisaika on nyt vaihdellut viikosta lähes kolmeen. Tammikuussa en periaatteessa enää ryhdy idättämään rocotoja ehkä joitain poikkeuksia lukuunottamatta.

Chinenset 2019

Capsicum chinenset eli ne kaikkein tulisimmat chilit kylvetään tammikuun puolenvälin paikkeilla. Kovin montaa chinenseä en ole viime vuosina yhden kauden aikana enää kasvattanut, niille ei vaan ole kovinkaan paljon käyttöä kun satoa tulee kuitenkin aina yli oman tarpeen. Lähes kaikki chinenset ovat viime vuosina menneet pelkästään jauheiksi, ja niitä kun riittää muutenkin loppuelämän tarpeiksi.

Chinense taimitikkuja

Tällekin kaudelle olen saanut varsin monien chinense-lajikkeiden siemeniä, mutta läheskään kaikkia en pysty kasvattamaan. Todennäköisesti 5 -6 lajiketta tulee kasvamaan kesälle 2019. Seuraavaksi esittelen muutaman ensi kauden chinense-lajikkeen.

Aji Panca vuonna 2013

  Aji Panca on perulainen chinense joka palaa kasvatukseen viiden vuoden tauon jälkeen. Aji Panca on erittäin suurikokoinen kasvi ja myös ruskeaksi kypsyvät hedelmät ovat erittäin suurikokoisia. Aji Pancaa olen kasvattanut kerran vuonna 2013 ja silloin vesiviljelyssä olleella kasvilla oli ongelmana herkästi pilaantuvat hedelmät jo kypsymisvaiheessa. Aji Panca on varsin mieto chinense joka sopii ihan sellaisenaan ruuanlaittoon. Viime syksynä tilasin monia perulaisia tuotteita Pariisissa olevasta El Inti -verkkokaupasta. Tilasin sieltä myös kuivattua Aji Panca chiliä, joiden siemenistä yritän nyt kasvattaa ensi kesän kasvin, toki vanhojakin siemeniä olisi vielä tallessa.

Aji Arnaucho on myös perulainen chinense. Aji Arnauchoa en koskaan löytänyt kauppahalleista kun matkusteltiin Perussa runsaat pari vuotta sitten. Siemeniä sain lopulta viime syksynä ja Aji Arnauchon keltainen variaatio tulee ensi kaudella kasvatukseen ensimmäistä kertaa.

Aji Limo oli minulla ensimmäistä kertaa kasvatuksessa kaudella 2018, satoa kolmemetrisestä kasvista tuli valtavasti. Tämän Aji Limon toin Perusta ja se teki keltaisia hedelmiä. Perusta tuli myös punaista Aji Limoa, jota todennäköisesti kasvatan ensi kaudella.

Piaozinho Amarela on brasilialainen chinense, joka vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta lajikkeelta. Nämä siemenet sain Brasiliasta muutama viikko sitten kuten myös monien muiden brasilialaisten chinensien siemeniä. Piaozinho saattaa kuitenkin olla ainoa brasilialainen chinense ensi vuonna. Macaba voisi olla toinen mielenkiintoinen lajike joka saattaisi mahtua mukaan.

Monet italialaiset kasvattajat kasvattavat lähes pelkästään chinensejä ja myös jalostavat niitä ahkerasti. Useilta italialaisilta kasvattajilta olenkin saanut monia uusia lajikkeita, näistä ehkä vain pari pääsee mukaan ensi kaudelle. Eksoottisen näköinen supertulinen Peach Ghost Jami on lähes varmasti mukana ensi vuonna, tuleviin vuosiin jää mm. Reaper Lava Chocolate ja Pink Tiger.
Muita chinensevaihtoehtoja ovat mm. Black Kathumby, Chupetinho White ja Black, Mojo Blackie, Peruvian Long Brown ja mm. Hainan Yellow Lantern, jonka siemeniä sain Fataliilta. Tätä monien suomalaisten kasvattamaa maailmalla harvinaista chinenseä en ole vielä kasvattanut, katsotaan mahtuuko se nyt mukaan, ainakin viimeistään vuodella 2020 Hainan on kasvamassa.

Lopuksi vielä harvinainen valoilmiö tapaninpäivän kasvihuoneessa. Hyvin matalalta talojen välistä  paistava aurinko pääsee valaisemaan kasvihuonetta muutaman tunnin ajan. Lämpötila kasvihuoneessa nousee jo +10 asteeseen auringon lämmittämänä joka on erittäin harvinaista joulukuussa.

Airrex AH-300 -kasvihuoneen lämmitin

Jo kolmas talvi on edessä kasvihuoneen diesel-lämmittimellä. Kasvihuoneessa on noin + 6 asteen peruslämpö päällä läpi talven ja varsinainen kasvatuskausi huoneessa alkaa helmikuun loppupuolella. Airrex AH-300 oli alkusyksynä ensimmäistä kertaa myös vuosihuollossa ja siitä oli myös oma päivitys blogissa.
http://kaksikasvihuonetta.blogspot.com/2018/09/kasvihuoneiden-lammityskausi-alkaa.html

Parempaa lämmitintä kasvihuoneeseen ei voi toivoa kuin tämä Airrex AH-300 on, kunhan vain pitää huolta että polttoöljyä on 40 litran tankissa, polttoaineen lisääminenkin on tehty erittäin helpoksi tuosta päädyn huoltoluukusta. Laite on täysin huoleton ja pitää helposti lämpötilan halutussa tasossa.

Tällä hetkellä minimilämpötila on asetettu +7 asteeseen ja kun lämpötila-anturissa lämpötila tipahtaa asteen alle asetetun arvon niin lämmitin käynnistyy. Pikkupakkasilla lämmitin käy muutaman minuutin kerrallaan ja ehkä kolme kertaa tunnissa. Polttoöljyä on marras-joulukuussa kulunut noin 20 litraa kahdessa viikossa. Tarkempaa seurantaa ei tällä hetkellä ole kuin se kuinka usein käyn noin 20 litran kanisterin kanssa polttoainemittarilla. Pakkasia ei täällä Varsinais-Suomessa ole ollut vielä kuin satunnaisesti, mutta tammi-helmikuussa polttoaineen kulutus äkkiä tuplaantuu varsinkin jos yöpakkaset kipuavat yli -10 asteen, toisaalta nyt olen myös lisäeristänyt huonetta sisältä.

Varalla huoneessa on kuitenkin parikin sähkölämmitintä jos jotain kuitenkin sattuu, sillä kovemmilla pakkasilla huone kylmenee jo varsin nopeasti. Lisäksi varastossa on myös kaasulämmitin jolla huone myös pysyy riittävän lämpimänä pakkasilla.

Kasvihuone on nyt myös eristetty kauttaaltaan kuplamuoveilla, myös huoneen etupääty jossa on pariovet, toinen ovista on pois käytöstä talviaikaan ja sen edessä on nyt styrox-levy.

Kasvihuoneessa kypsyy vielä viimeisiä rocotoja. Tämäkin kasvi menee vielä talven aikana kompostiin.

Bolivian ja Perun baccatumit

Ensi chilikaudelle tulee minulle kasvamaan varmaan enemmän baccatumeja kuin koskaan aikaisemmin. Yleensä en kovin montaa baccatumia chillikaudella ole edes kasvattanut, varsinkin jos vertaa rocotoihin. Baccatumit kylvetään vasta joskus tammikuun loppupuolella, mutta esittelen tässä muutamia lajikkeita jotka kaikki ovat minulle uusia.

Laminoituja baccatumien taimitikkuja leikkaamista vailla. Kaikkia kuvan lajikkeita en kasvata ensi kaudella

Alkuperäiset lajikkeet kiinnostavat minua eniten, ja siksi lähes kaikki kasvatukseen tulevat lajikkeet ovatkin Boliviasta ja Perusta. Bolivialaisia baccatumeja ovat mm. Aji Chinchi Rojo sekä Aji Chicotillo, molemmat ovat varsin pienehköjä ja kapeita hedelmiä tekeviä lajikkeita. Sen sijaan varsin mielenkiintoinen uutuus on Giant Bolivian baccatum -nimellä oleva chili. Tämä lajike on jonkinlainen variaatio Aji Pacay -baccatumista, erityistä siinä on jättimäinen koko, tämä baccatum on muodoltaan ja kooltaankin samantyyppinen kuin iso Aji Amarillo, värikin on samanlainen oranssi, mutta koko on vielä selvästi suurempi mitä Aji Amarillo on, tämä erikoinen baccatum pääsee kasvamaan parhaille paikoille Monster-NFT -vesiviljelylaitteeseen ja Euro-Serren huoneeseen. Saamiani kuvia tästä baccatumista en valitettavasti voi blogiin julkaista kun ne eivät ole omiani, kuvissa ihmisen kämmenellä olevat hedelmät ovat kuitenkin erittäin suurikokoisia.

Aji Ayuyo on perulainen baccatum, joka on kotoisin Amazonin sademetsistä, tämän hienon lajikkeen toi Eurooppaan italialainen kasvattaja muutama vuosi sitten. Aji Ayuyon hedelmät ovat pienehköjä pisaran mallisia ja väriltään monivivahteisia, hedelmissä kun on keltaisen, punaisen ja violetin värejä, erittäin kaunis hedelmä. Aji Trompito ja Aji Melocoton ovat myös perulaisia lajikkeita. Varsinkin Aji Melocotonia on kehuttu erittäin hyvänmakuiseksi, hedelmäiseksi ja rapsakaksi baccatumiksi. Varsin normaalikokoinen kapeahko tyypillisen chilin muotoinen hedelmä kypsyy lähes valkoiseksi, todennäköiseksi tämäkin hieno lajike päätyy vesiviljelyyn ja kasvihuoneen parhaille paikoille. Tulevasta baccatum kaudesta odotan paljon, koska ennakkotiedot lajikkeista ovat niin mielenkiintoiset.