Aitoviiniköynnökset, Merlot ja Chardonnay

Odottavan aika on joskus pitkä ja nyt se vihdoin tapahtui tällä viikolla, eli aitoviiniköynnösten rypäleet kypsyivät ja pääsin niitä maistamaan.
Kyllä auringolla on suuri vaikutus viinirypäleen kypsymiseen, sillä Merlot on kylpenyt auringossa siitä asti kuin sain kasvin siirrettyä kesäkuussa uuteen Tropic -kasvihuoneeseen. Merlotissa ei montaa marjaterttua ole, mutta lähes kaikissa tertuissa suurin osa marjoista on kypsiä. Chardonnayssa marjaterttuja on paljon enemmän ja tertutkin on suurempia, joten kypsyminen on ollut hitaampaa vaikka marjat ensimmäisenä kasviin kehittyivätkin keväällä. Lisäksi Chardonnayn kohtalona oli jäädä Monex -kasvihuoneen perukoille, jossa se on ruukussa ja osittain varjossakin kun tomaatit kasvavat edessä. Kasvukauden päätyttyä olisi Chardonnaykin tarkoitus sitten siirtää uuteen kasvihuoneeseen.

Vitis Vinifera Merlot. Rypäleen makua on vaikea kuvailla, ehkä jotain luumuun tai jopa mustikkaan vivahtavaa voi löytää marjan maussa. Marja on täysin hapoton ja pehmeän täyteläinen ja jotenkin hienostunut maku. Jos noita saisi kourallisen suuhun kerrallaan, niin voisi ehkä paremmin makua kuvailla. Siemeniä marjassa on yksi tai kaksi eli varsin vähän. Upea marja. 

Vitis Vinifera Chardonnay. Marjat ovat vielä pääosin raakoja, mutta kyllä tuolta varsin kypsiäkin löytää terttujen sivuilta. Merlotista poiketen Chardonnay on raikkaan hapokas marja, tulee jopa sitruunan hapokkuus ja raikkaus mieleen, hyvän makuinen jokatapauksessa ja yllätys oli myös se että siemeniä ei marjoissa ole lainkaan, joten sopii ihan syöntirypäleeksikin.


Molemmat marjat yllättivät positiivisesti ja poikkesivat toisistaan hyvinkin paljon. Chardonnay on hyvin tyypillinen valkoviiniin käytettävä marja, ja uskoisin että viininteko voisi tuosta onnistua tulevaisuudessa. Sama pätee Merlotiin, joka on punaviinirypäle. Kasvit tarvitsisi vain saada tulevaisuudessa tuottamaan satoa vähän samaan tapaan kuin ulkona kasvava Zilga, joka parhaimmillaan on tuottanut yli 15kg marjaa vuodessa. Paljon vähempikin määrä tosin riittäisi viinintekoon.

Kasvihuoneessa on myös latvialaisjaloste Supaga, jonka marjat kypsyvät myös pikkuhiljaa ja ensimmäiset tuli samalla maistettua. Täytyy todeta että nämä aitoviiniköynnökset ovat aivan erilaisia kuin latvialaisjalosteet Supaga ja Zilga, maku aivan erilainen ja jotenkin hienostuneempi ja täyteläisempi kaikin puolin. Olen erittäin tyytyväinen näihin molempiin etelän viiniköynnöksiin jotka viime vuonna löysin. Tästä on nyt hyvä jatkaa viininviljelyn opiskelun merkeissä.