Pelargonit kukoistavat

Pelargonien kasvatus onnistui tänä vuonna varsin hyvin. Pelargonien siemenet kylvin tammikuussa. Taimien latvonnan tein huhtikuun alussa, jolloin otin kasveista myös pistokkaita. Pistokkaistakin suurin osa onnistui, ja niistä tuli ihan hienoja kasveja.
Pelargonien kukinta alkoi kesäkuun loppupuolella ja suuri osa kasveista päätyi terasseille ruukkuistutuksiin. Monia ylimääräisiä taimia jaoin sukulaisille ja tuttaville. Päätyipä yksi pelargoni myös hautausmaalle.
Pelargonien kasvatus on lopulta varsin helppoa. Taimikasvatusvaiheessa melko vahva lannoitus kannattaa jolloin niistä tulee paksurunkoisia vahvoja taimia. Nyt kun kasvit ovat ruukuissaan ja kukkivat, niin lannoitus on ollut varsin olematonta. Varsin niukasta kastelusta pitävät pelargonit ovat voineet terassilla hyvin, vaikka vettä taivaalta on tullut välillä aika tavalla tänä vuonna. Kesän jälkeen osa pääsee talvetukseen ja loput mennee kompostiin, koska kasveja on ihan liikaa säästettäväksi. Pelargonien siemenet tilasin Thompson & Morganilta englannista, ja tässä vielä esittely pelargonien kukinnoista.

Tango Orange F1

Geronimo

Picasso

Avanti Salmon

White Orbit F1

Summertime Lilac, riippapelargoni

Yksi puuttuu joukosta, Hollywood. Ilmeisesti annoin epähuomiossa tämän kasvin pois, koska ei löydy omista valikoimista. Varmaan siitäkin tuli hieno kukkiva kasvi.

  

Eksoottiset kasvit, passionhedelmät

Tänä vuonna on kasvatuksessa myös kaksi eri passionhedelmää. Tämän vuoden osalta noista ei voi mitään ihmeellistä odottaa, kunhan vaan vielä kasvaisivat tuosta ja että saisin molemmat pidettyä hengissä ensi vuoteen. Kasvien hoito on ollut samassa linjassa monien muidenkin kanssa eli kevään ja alkukesän ne saivat olla lähes oman onnensa nojassa Monexin huoneessa. Nyt kun uusi huone valmistui, niin molemmat muuttivat sinne ja siellä saavat ollakin ainakin pitkälle syksyyn kun tilaa on ainakin tarjolla yllin kyllin puolityhjässä huoneessa.

Passiflora Mollissima eli banaanipassionhedelmä. Kasvi on varsinainen ruipelo ja lehdet hauskannäköiset. Ehkä tuo tarvitsisi ruukunvaihdon niin vähän tukevoituisikin, lannoitus ollut kovin satunnaista. Siemenet hankin Madeiran Funchalin kauppahallista talvella 2013. Edellistalvena idätys ei onnistunut, mutta tämän yksilön siemen iti helmikuun  puolenvälin paikkeilla.

Passiflora Ligularis "Sweet Granadillo". Kasvina poikkeaa lähes täysin tuosta banaanipassionista. Siemenet hankin Belizestä alkuvuodesta ja sirkkalehdet nousivat maaliskuun lopulla eli ikää kasvilla nyt nelisen kuukautta. Mitään kokemusta tällaisten kasvien kasvattamisesta ei ole, joten odotuksetkaan eivät ole kovin korkealla. Ligularis on kuitenkin varsin terhakkaan oloinen kokoisekseen ja lehdetkin varsin isokokoiset. Kasvu on ollut kuitenkin kovin hidasta.


Jotta näillä kasveilla olisi tulevaisuutta kesän jälkeenkin tuolla Tropic-kasvihuoneessa, niin huoneen sähköistys pitäisi saada kuntoon elokuukuun tai viimeistään syyskuun alun aikana. Nyt on ollut hyvin aikaa suunnitella noita pistorasioiden paikkoja, ja lähes 20 kpl tuplapistorasioita on suunnitteilla eri puolille huonetta. Vesiviljelylaitteita varten tarvitaan pumpuille pistorasioita ja huoneen 5 metrin eteläsivulle tulee lopputalvella tai keväällä taimikasvatuspöydät, joiden yläpuolelle tuleville lampuille tarvitaan myös useampia pistorasioita. Eihän pistorasioita voi koskaan olla kasvihuoneessa liikaa ja jatkojohtoviidakko olisi tarkoitus saada minimoitua.
Minulta kysyttiin taannoin myös kattoluukunavaajien toiminnasta, ja mitä nyt olen niitä seurannut, niin huoneen lämpötilan laskiessa lähelle +19 astetta niin luukut ovat kiinni. Luukunavaajissa on myös säätönuppi, mutta niitä en ole nyt pystynyt kokeilemaan. Huoneessa oleva lämpömittarikin on väliaikainen ja sen luotettavuus vähän kyseenalainen. Syksymmällä olisi tarkoitus hankkia paremmat laitteet mm. huoneen lämpötilan ja kosteuden seurantaan. Ajatuksena olisi myös saada nämä toiminnat talteen myös PC:lle. Oikeanlaisen "sääaseman" hankinta vaan tuntuu olevan kovin työlästä, kun tarjontaa on lukematon määrä nettikaupoissa. Otan mielelläni vastaan ehdotuksia hyvistä sääasemista joiden PC-ohjelmisto toimii Windows -pohjalla.

Säilöntää ja yrttejä

Tämän vuoden ensimmäiset hillot ja kastikkeet on tehty, Jonkinverran esittelen näitäkin blogissa, koska yleensä säilökkeissä aina on mukana chilejä tai tomaattia joita kasvihuoneissa viljellään. Tänä vuonna ei paljon satoa säilötä, kun sitä ei ole paljoa huoneista tulossakaan. Pari vuotta sitten tuli noita säilökkeitä tehtyä toistasataa purkkia, niin tarvekaan ei ole kovin suuri kun paljon on vielä mm. vanhoista salsoista käyttämättä. Hilloa ja tomaattikastikkeita kuitenkin kuluu eniten ja ensimmäinen isompi tomaattisadonkorjuu päätyi nyt kastikkeen muodossa purkkeihin. Hillomarjat löytyi nyt pakastimesta kun sitäkin piti tyhjentää, rocotot hilloihin sai tuoreena kasvihuoneen amppelista.


Yrteistä en ole paljoa blogissa kirjoittanut, vaikka kaikenlaista kylvin lopputalvesta ja keväällä. Yrttien kohtalona oli kiireiden keskellä jäädä lähes täysin ilman hoitoa ja lannoitusta. Pääosa yrteistä kasvoi kylmällä lasiterassilla keväästä asti altakastelulaatikon päällä, jonne vettä lisäsin ehkä kerran viikossa. Idätys onnistui kuitenkin varsin hyvin ja ainoastaan salvia kuoli keväällä taimivaiheessa. Muut ovat jotenkuten hengissä.

Yrtit sain nyt vihdoin koulittua isompiin ruukkuihin ja nyt ne saa jatkossa lannoitettakin, joten eiköhän niistä vielä voi kasvaa tuuheita kasveja. Kesää on toivonmukaan vielä jäljellä. Yrtit pääsivät uuden Tropic-kasvihuoneen hyllyille, jossa niiden on nyt hyvä olla paremmissa oloissa kuin aikaisemmin. Hyllyillä mm. kolmea eri basilikaa, oreganoa, timjamia, rosmariinia, venäläistä rakuunaa ja minttua, jota tuli nyt kokeiltua tuohon karviaismansikkahilloonkin.

Yrtit kasvoivat ennen koulintaa ihan liian pienissä ruukuissa. Kuvan basilikan juuristo oli 5 sentin ruukussa ja minttu jopa 3 sentin ruukussa ennen ruukutusta. Juuristo oli kuitenkin varsin hyvässä kunnossa kaikilla kasveilla.

 Samalla tuli koulittua talvella idätetty estrelicia, joka on pieni alle 10 sentin kasvi ja lehtiä oli madotkin nakertaneet. Juuristo sen sijaan oli todella iso ja paksu suhteessa kasvin kokoon. Jopa ällistyttävän paksussa kunnossa.
 

Fat Rocoto Riesen Gelb

Minun chiliharrastukseni sai oikeastaan alkunsa vuonna 2009, vaikka joitakin markettien lajikkeita olin kasvattanut jo aiemminkin. Seuraavana vuonna kiinnostuin rocotoista ja Chilivaarin yllyttämänä osallistuin Chilemanin järjestämään Fat Rocoto Challenge 2010 -kilpailuun paksuimmasta rocotosta. Taisin olla TOP10:ssä jollain 17-18cm paksun Manzanon kanssa.
Kisan tuloksia en löydä enää mistään. Chilemanin sivutkin ovat kokeneet päivityksen ja ne on poistettu sieltä. Chilivaarin ja Chiliparkin blogeistakaan en tuloksia löydä, mutta olisiko ne jollakin jossain tallessa ?
 Olisi vaan mielenkiintoista nähdä sen aikaiset tulokset ja verrata näihin podeihin, sillä nyt näyttää kasvavan isoimmat koskaan kasvattamani chilihedelmät.

Saksalaisen rocotojalostustyön tulos tämäkin. Ylempi väriä jo vaihtanut rocoto kasvaa ihan rungon tyvessä, mutta isoimmat podit näyttää pulskistuvan tuolla metrin korkeudella. Vielä on 10 senttiä matkaa saksalaisten mittoihin, eikä sinne koskaan päästäkään koska kasvi saa kasvaa vapaasti tuottaen niin monta hedelmää kuin haluaa. Mutta silti, isoja nuokin ovat.

Pikkulintuja kasvihuoneissa ja tomaattiterttujen sidontaa

Ei ole mitenkään tavatonta että lintuja eksyy kasvihuoneeseen ja onpa tuolla joskus fasaanikin temmeltänyt. Kyseinen eläin tosin on lähes kokonaan kadonnut näiltä seuduilta.
Viime viikkoina sen sijaan pikkulinnut ovat löytäneet tiensä molempiin kasvihuoneisiin. Ovet ovat ainakin päivisin aina auki joten tuonne on helppo päästä sisään, ulos pääseminen sen sijaan on paljon haastavampaa. Monexin n. 12 neliön huoneessa, jossa viljely pääasiassa tapahtuu, oli yhtenä iltana jopa neljä lintua yhtä aikaa sisällä. Huoneen perukoilla on jo viidakon tunnelma kun kaksi viiniköynnöstä ja tomaatit ovat saaneet katon jo tukkoon kasvustoillaan, siellä on lintujen hyvä lymyillä vaikka itse on huoneessa sisällä.

Surkeana lintutietäjänä en edes osaa sanoa mikä tipu tomaattioksalla lepää, ehkä joku blogin lukijoista tämän minulle kertoo ? Mikä näitä lintuja huoneisiin sitten vetää, toivottavasti hoitavat tuholaistorjuntaa niin ovat tervetulleita jatkossakin. Isot vihreät madot kun ovat saaaneet jo aikamoista tuhoa varsinkin monexin huoneessa. Chileistä nakerretaan ensin lehdet ja tomaateissa porataan reikiä jo raakilevaiheessa oleviin hedelmiin.

Chili Leek ja paprika Gourmet raadeltuina, podit onneksi säästetään viimeiseksi ja aika hyvin olen saanut nyt madot tuhottua kasveista ihan käsipelillä tai sitten Bio Bioruiskute S kasvinsuojeluaineella.

Tomaattisato tulee tänä vuonna jäämään varsin keskinkertaiseksi. Kasvit olleet huonolla hoidolla jo viikkoja ja lannoitus puutteellista. Varkaitakaan en pystynyt napsimaan taimista moneen viikkoon, pölytyksestä puhumattakaan. Madot verottaneet sitten omalta osaltaan, mutta otetaan tuolta sitten mitä pystytään.

 Amppeleista tulee satoa ihan riittävästi ja paljon on jo hedelmiä mädäntynyt ylikypsinä, mutta tämä on jokavuotinen ongelma kun tomaatteja kypsyy sankoin joukoin samalla kertaa.

Useimpien runkotomaattien terttuja on pakko sitoa naruilla kun kypsyvillä hedelmillä on niin paljon painoa, että se repii tertun rungosta rikki. Narun laittaminen on syytä tehdä ajoissa kun terttu on vielä pieni. Mitään oikeaoppista tapaa narujen sitomiseen en tiedä, vaan tuolta tertun päästä kiepautan narua sen ympärille ja sidon sen sitten runkoon. Ainakin tämä sitomistapa on toiminut minulla monta vuotta. Esimerkkikuvissa Erk -runkotomaatti joka tekee isoja hedelmiä suurissa ryppäissä, joten terttujen sitominen on ihan välttämätöntä.

Kasvihuoneen pohjois-sivulla kasvavia tomaatteja varjostaa pahasti amppelirocotot, joten satoa sieltä tulee paljon heikommin kuin eteläpenkistä.

Eksoottiset kasvit

Viime talvena yritin idätellä kaikenlaisia vähän harvinaisempien kasvien siemeniä. Ajatuksena oli että uuteen kasvihuoneeseen saisi jotain vähän eksoottisempaakin kasvatettavaa. Koko idätysprojekti meni suurelta osin pieleen enkä kovin montaa kasvia saanut aikaiseksi. Ehkä suurin syy oli minussa ja olisi pitänyt perehtyä vähän tarkemmin eri kasvien vaatimiin idätysoloihin. Kaikki ei mene samalla tavalla kuin chilien ja tomaattien kanssa. Toisena syynä oli varmasti heikkolaatuiset siemenet joita tilasin mm. Belizestä, esim. keltaisen jalapenon siemenet olivat jo osittain ruskeita, eikä mikään itänyt. En kuitenkaan luovuta vielä ja varmaan ensi syksynä tai talvena kokeillaan samoilla siemenillä uudelleen ja paremmilla tiedoilla toivonmukaan.


Jaltomata Procumbens (creepin false holly) https://en.wikipedia.org/wiki/Jaltomata_procumbens

Näin kertoo wikipedia kasvista jolla ei taida olla mitään suomenkielistä nimeä. Lamoava marjakasvi, joka esiintyy Arizonasta väli-amerikkaan ja aina etelä-amerikan pohjoisosiin. Mitään wikipediaa parempaa tietoa ei minulla ole tästä kasvista jonka siemenet sain helmikuussa ja itäminen tapahtui saman kuun lopulla. Jaltomatan kasvatus onnistui lopulta parhaiten näistä eksoottisemmista kasveista ja ensimmäiset marjat kypsyivät juhannusviikolla.

 Kasvi on itsessään mielenkiintoisen näköinen ja muistuttaa viinimarjaa lamoavilla pitkillä oksillaan. Oksat ovat varsin heiverröiset ja kukkia tulee aina pienissä ryppäissä. Marjat kehittyvät valkovihreistä kukista varsin nopeasti.

Jaltomatan marja on lihaisa ja täynnä pehmeitä siemeniä jotka ei haittaa syömistä samalla tavalla kuin esim. viinirypäleissä. Marjat ovat kooltaan ja ulkonäöltäänkin kuin mustikoita, tumman purppuraisia tai lähes mustia kypsinä. Maku eksoottisen miellyttävä ja varsin mieto, mitään hapokkuutta noista ei löydy.


Carica Papaya eli villi papay
Tämän papayan siemenet tulivat väli-amerikan Belizestä ja idätys onnistui vasta toukokuun puolessa välissä, kovinkaan korkealla eivät odotukset ole papayan suhteen kun kasvi on ollut surkealla hoidolla juuri kiireimpään aikaan. Lähinnä tuo on saanut vettä silloin tällöin että pysyy hengissä.

 Kasvi on pieni n.10 sentin korkuinen, mutta varsin terhakan oloinen kaikinpuolin. Jos kasvin saisi tuosta kasvamaan vielä jonkin verran kesän aikana ja pidettyä hengissä talven niin hyvä olisi. Ehkä kauniin viherkasvin tuosta voisi joskus saada.

Carica Papayan idätin juurrutussienessä eikä sitä ole vielä siirretty toiseen kasvualustaan tai ruukkuun, mutta pitänee tehdä pikapuolin ja päättää mihin sen laittaa kasvamaan. NFT-vesiviljely voisi olla kiehtova vaihtoehto tuolle mutta siirto tuskin onnistuu lähiaikoina kun käveleminenkin hoituu vielä kyynärsauvoilla eli kaikki tekeminen on hyvin vaikeaa. Juuristo on kuitenkin kasvanut hyvin ja on terveenoloinen.

Satokausi alkamassa

Yksi kesän kohokohtia on kun itse viljellyt kasvit rupeavat tuottamaan satoa ihan toden teolla. Kirsikkatomaatteja, salaatteja ja yrttejä on saatu jo kuukausia, mutta mm. tomaattien ja salaattien suhteen ollaan nyt omavaraisia. Kirsikkatomaatteja tulee jo litroittain ja ensimmäiset runkotomaatitkin ovat kypsyneet.

Tumbler amppelikirsikkatomaatti on erittäin satoisa ja herkullinen, tänä vuonna amppeleita on kolme kappaletta.

Ehkä mainitsemisenarvoisin yrtti on Ranskalainen Rakuuna. Ranskalaisessa Rakuunassa on erittäin hienostunut maku ja se sopii varmasti lähes kaikkiin ruokiin. Ranskalaista Rakuunaa ei pidä sekoittaa vastaavaan venäläiseen rakuunaan joka on täysin turhanpäiväinen kasvi ja maistuu lähinnä heinältä. Ranskalaista Rakuunaa ei voi lisätä siemenestä vaan taimi on ostettava. Kuvan kasvi on hankittu keväällä jostain markkinoilta ja tuosta otetaan pistokkaita tulevaisuudessa. Olen myös kasvattanut pari venäläistä rakuunaa siemenestä tänä vuonna, mutta taitavat joutaa kompostiin kun tätä parempaa yrttiä on nyt päässyt maistamaan.

Varmaankin kaikkein eniten odotan aina ensimmäisten chilien kypsymistä, ja lähinnä Capsicum Pubescens - lajin eli tuttavallisemmin rocotojen kypsymistä. Viime itsenäisyyspäivänä multaan laitetusta siemenestä on pitkä matka satoavaan kasviin. Tuoreita rocotoja käytetään kesällä lähes kaikilla mahdollisilla tavoilla, Leivän päällä, moniin ruokiin, jäätelöön, puuroon ja tietysti täytettynä grillissä. Koskaan aikaisemmin ei ollut tullut mieleen yhdistää chiliä ja raparperia. Kasvimaalla meillä kasvaa iso raparperipuska ja nyt kokeilin rocotosilppua kirpeään raparperikiisseliin ja tämä yhdistelmä toimi vallan mainiosti.

Raparperikiisseliä Santa Natalia -rocotosilpulla. Chilin polte katosi lähes kokonaan kiisselissä ja kirpeät maut täydensivät mukavasti toisiaan. Suosittelen kokeilemaan jos raparperia löytyy pihalta.

Ensimmäiset Santa Nataliat kypsyivät ja hedelmät ovat ihan mukavankokoisia. Isompi painoi 73gr ja uskoisin että amppelista voisi tulla 4-5 kg satoa tänä vuonna. Rocoton hedelmä on parhaimmillaan kun se on hieman ylikypsä, varsinkin jos sen nauttii tuoreeltaan. Hedelmä irtoaa tällöin helposti kannastaan joka jää kasviin kiinni. Kuvan oikeanpuoleisessa hedelmässä näkyy kannan jättämä kolo. 

Halkaistu ylikypsä rocoto on mehevä ja hieman pehmeä. Santa Natalia on tyypillinen punainen omenarocoto eli varsin mieto poltteeltaan, ehkä yllättävänkin mieto. Maku oli ihan hyvä ja tyypillinen punaiselle rocotolle eli ei niin voimakas maku kuin tulisemmissa keltaisissa Canario tyypin rocotoissa. Santa Natalia on hyvin samantyyppinen kuin esim. Manzano Rojo ja varmaan kasvattelen näitä jatkossakin, vaikka potkua olisin odottanut enemmänkin. Vasta ensimmäinen hedelmä on kuitenkin maistettu, joten poltetta voi löytyä vielä huomattavasti enemmän muista hedelmistä, Voi olla että tämä ensimmäinen alinna kasvanut yksilö oli kypsynyt hieman varjossa, sillä saman kasvin auringossa kypsyvä hedelmä voi olla selvästi varjossa kypsyvää tulisempi. Mikään sääntö tämä ei kuitenkaan ole sillä mm. chinenseissä varjossa kypsyneet hedelmät voi päinvastoin olla jopa tulisempia kuin auringossa kypsyneet.

Aitoviiniköynnökset, Merlot ja Chardonnay

Odottavan aika on joskus pitkä ja nyt se vihdoin tapahtui tällä viikolla, eli aitoviiniköynnösten rypäleet kypsyivät ja pääsin niitä maistamaan.
Kyllä auringolla on suuri vaikutus viinirypäleen kypsymiseen, sillä Merlot on kylpenyt auringossa siitä asti kuin sain kasvin siirrettyä kesäkuussa uuteen Tropic -kasvihuoneeseen. Merlotissa ei montaa marjaterttua ole, mutta lähes kaikissa tertuissa suurin osa marjoista on kypsiä. Chardonnayssa marjaterttuja on paljon enemmän ja tertutkin on suurempia, joten kypsyminen on ollut hitaampaa vaikka marjat ensimmäisenä kasviin kehittyivätkin keväällä. Lisäksi Chardonnayn kohtalona oli jäädä Monex -kasvihuoneen perukoille, jossa se on ruukussa ja osittain varjossakin kun tomaatit kasvavat edessä. Kasvukauden päätyttyä olisi Chardonnaykin tarkoitus sitten siirtää uuteen kasvihuoneeseen.

Vitis Vinifera Merlot. Rypäleen makua on vaikea kuvailla, ehkä jotain luumuun tai jopa mustikkaan vivahtavaa voi löytää marjan maussa. Marja on täysin hapoton ja pehmeän täyteläinen ja jotenkin hienostunut maku. Jos noita saisi kourallisen suuhun kerrallaan, niin voisi ehkä paremmin makua kuvailla. Siemeniä marjassa on yksi tai kaksi eli varsin vähän. Upea marja. 

Vitis Vinifera Chardonnay. Marjat ovat vielä pääosin raakoja, mutta kyllä tuolta varsin kypsiäkin löytää terttujen sivuilta. Merlotista poiketen Chardonnay on raikkaan hapokas marja, tulee jopa sitruunan hapokkuus ja raikkaus mieleen, hyvän makuinen jokatapauksessa ja yllätys oli myös se että siemeniä ei marjoissa ole lainkaan, joten sopii ihan syöntirypäleeksikin.


Molemmat marjat yllättivät positiivisesti ja poikkesivat toisistaan hyvinkin paljon. Chardonnay on hyvin tyypillinen valkoviiniin käytettävä marja, ja uskoisin että viininteko voisi tuosta onnistua tulevaisuudessa. Sama pätee Merlotiin, joka on punaviinirypäle. Kasvit tarvitsisi vain saada tulevaisuudessa tuottamaan satoa vähän samaan tapaan kuin ulkona kasvava Zilga, joka parhaimmillaan on tuottanut yli 15kg marjaa vuodessa. Paljon vähempikin määrä tosin riittäisi viinintekoon.

Kasvihuoneessa on myös latvialaisjaloste Supaga, jonka marjat kypsyvät myös pikkuhiljaa ja ensimmäiset tuli samalla maistettua. Täytyy todeta että nämä aitoviiniköynnökset ovat aivan erilaisia kuin latvialaisjalosteet Supaga ja Zilga, maku aivan erilainen ja jotenkin hienostuneempi ja täyteläisempi kaikin puolin. Olen erittäin tyytyväinen näihin molempiin etelän viiniköynnöksiin jotka viime vuonna löysin. Tästä on nyt hyvä jatkaa viininviljelyn opiskelun merkeissä.

Tuholaisia ja rocotojen satonäkymät

Blogi jatkuu taas parin viikon tauon jälkeen. Blogin kirjoittaminen on lähiviikkoina kiinni lähinnä siitä paljonko aiheita riittää, sillä nyt olisi aikaa vaikka päivittäiseen kirjoitteluun.
Tällä hetkellä ja ainakin seuraavina lähiviikkoina olen lähes täysin kykenemätön itse hoitamaan mitään kasvejani. Perheen kauniimpi puolisko on hoitanut mallikkaasti säiliöiden täytöt, lannoitukset ja kastelun, joten kaikki näyttää hyvältä. Tavoitteet loppukaudelle ovat lähinnä siinä, että nykyiset satokasvit saisi pysymään hengissä siihen asti että nykyinen kehittyvä sato on niistä kerätty. Muuten katseet ja suunnitelmat pitää suunnata ensi vuoteen.

Tuholaisia
Kirvat ovat olleet minulla jokavuotinen riesa. Kirvat ovat yleensä ilmantuneet alkukesällä kun kasvit ovat olleet jo suuria, joten niistä ei ole kovin suurta haittaa ollut kuin joillekin yksittäisille kasveille. Tänä vuonna kirvoja ei vielä ole näkynyt. Chilit ja ainokainen paprika saivat Neem -käsittelyjä muutamaan otteeseen loppukeväästä josta ehkä oli apua. Lisäksi kevään ja alkukesän kylmyys on varmaan hidastanut kirvapopulaatioden syntymistä. Pääsy kasvihuoneeseen olisi kirvoille helppoa kun ovi on nyt päivisin auki ja oviverhot puuttuvat. kattoluukuissakaan ei ole mitään hyönteisverkkoja.
Sen sijaan toinen yleinen vitsaus kasvihuoneessani eli kaalikoin toukat ovat taas palanneet viime syksyn jälkeen. En reagoinut taaskaan tuholaisiin tarpeeksi nopeasti ja ennen juhannusta Leekin ja Gourmetin lehdissä oli kova kuhina. Podit ovat säästyneet, mutta lehdet syöty aika perusteellisesti. Sen jälkeen toukat levisivät lähes kaikkiin muihinkin kasvihuoneen kasveihin, mutta nyt taitaa vitsaus olla aisoissa ainakin toistaiseksi.
http://www.farmit.net/kaalikoi-0
Viime syksynä kokeilin ensimmäistä kertaa toukkien torjuntaan pyretriinipohjaista Cooperin Bioruiskute S -torjunta-ainetta, se tehosi silloin erittäin hyvin. Nyt Monexin kasvihuoneen kasvit ovat saaneet käsittelyn pariin otteeseen, joten katsotaan mitä tapahtuu. Ainakin toukat ovat selvästi vähentyneet eikä lehtivahingot ole pahentuneet.
http://www.cooper-tuotteet.fi/cooper-tuotteet/cooper-bio-tuotteet/puutarhan-tuhohyonteisten-torjunta/cooper-bio-bioruiskute-s

Satonäkymät rocotojen suhteen ovat varsin hyvät ja lähes koko chilisato tulee tänä vuonna neljästä amppelista ja yhdestä NFT-rocotosta eli kovin montaa kasvia ei ole...nykyinen tilanne huomioonottaen voi sanoa onneksi näin

.

Ensimmäiset rocotot kypsyivät sopivasti ennen juhannusta, ja ensimmäisenä kypsyi aina nopea PI585273, numeropubeja on amppelista kerätty nyt vajaat 10 kpl. Rocoton hedelmähän on parhaimmillaan vasta kun se on vähän pehmentynyt ja numeropubet kypsyvät todella nopeasti värinvaihdon jälkeen.

Rocoto Santa Natalia on minulle uusi tuttavuus ja ainakin positiivinen sellainen satoisuuden suhteen. Yhtään podia ei vielä ole kerätty, joten katsotaan miltä tuo maistuu sitten myöhemmin ja pääseekö jatkoon tulevina vuosina.

Rocoto PI593618 vaikuttaa myös satoisalta ja hedelmät tulevat hienoissa ryppäissä. Tämä pube pääsi kasvatuslistalle kuin varkain kun Riku lähetti yllärisiemeniä juuri ennen joulua. Idätys tapahtui vähän jälkijunassa muihin pubeihin nähden mutta alusta lähtien kasvu oli hyvää ja jo alkuviikkona kasvi kuroi muiden etumatkan kiinni.

Kukinta hiipuu aina kun tullaan heinäkuulle. Lämpötilat kasvihuoneessa eivät ole enää otolliset kukinnalle ja uusien podien muodostumiselle, ja kun kasvit ovat täynnä raakileita niin sen voimat menevät myös niiden kypsytykseen.

                                               
Pari vuotta sitten chilifoorumilta tutuksi tullut "jewelook" eli suoraan lattialta ylös kuvaaminen näyttää aina hyvältä ja podit löytää paremmin, vaikka podeja ja kasveja olisikin vähemmän.