Yhteenvetoa kasvatuskaudesta en ole blogiin koskaan ennen tehnyt. Viime kaudella oli kasvatuksessa 28 uutta Perusta tuomaani rocotolajiketta, joten kausi oli hyvinkin poikkeuksellinen, ja tämän vuoksi hieman yhteenvetoa näiden uusien lajikkeiden menestymisestä Suomessa.
Yksi lajike kuoli jo idätysvaiheessa ja Rocoto Puno Rojo sai jonkun kasvitaudin kesällä ja kaikki uudet versot kuivuivat. Kasvi on edelleen leikattuna elossa, mutta satoa ei tullut. 26 lajikkeesta sen sijaan tuli satoa.
Rocotokausi 2017 oli loistava, paras kaikista. Monista kasveista oli heikompia varataimia, joten kasveja oli kymmeniä. Satokiloja en enää julkaise, mutta sitä tuli enemmän kuin koskaan aiemmin olen saanut minään vuonna mistään chililajeista. Satokausi oli myös valtavan pitkä, heinäkuusta joulukuuhun ja vieläkin on podeja kolmessa kasvissa Euro-Serren kasvihuoneessa. Perulaiset rocotot kasvoivat ensimmäistä vuottaan Suomessa kahdessa kasvihuoneessa, ulkona pihalla lähinnä talon päädyssä, sekä muutama kasvi mökillä Turun saaristossa meren rannalla.
Jättirocotoista on blogissa ollut runsaasti juttua, ja ne ovat nyt todellisuutta, kun yli 150 gramman hedelmiä tuli parisenkymmentä ja yli 100 gramman hedelmiä pitkälti toistasataa. Tämän vuoksi Rocoto Rellenoita eli täytettyjä rocotoja valmistettiin lähes 100 kpl viime syksyn aikana.
Ulkokasvit onnistuivat erinomaisesti vaikka vielä heinäkuussa lähes kaikki podit olivat raakoja ja hävisivät valtavien vihermassojen sekaan.
Talon päädyssä räystään alla
Rocoto Cuzco Manzano Amarillo tuotti suurimman sadon mitä ulkokasvi on minulla koskaan tuottanut, noin 13,5 kg. Kasvin siirsin kasvihuoneeseen syyskuussa ja loppusato kypsyi ja kehittyi siellä, kaikki hedelmät saivat alkunsa kuitenkin ulkona. Itse kasvi oli kooltaan kuitenkin vain alle 2 metriä, mutta niin täynnä satoa kuin vain voi kokoonsa nähden olla. Cuzcolainen rocoto kasvoi pienessä autopotissa jossa kasvualustana turve/kookos seos.
Rocoto Cuzco Manzano Amarillon podit olivat myös hyvin erikoisia, monet pitkälti yli 100 grammaisia vaikka kyseessä ei ole jättirocoto. Erilaisia muotoja ja keltaisen värisävyjä saman kasvin podeissa oli useita, vastaavaan en ole koskaan törmännyt minkään chililajin lajikkeen kanssa. Varjossa kypsyneet podit jäivät hyvinkin vaalean keltaisiksi, lähes valkoisiksi.
Monexin kasvihuoneessa amppelissa
Rocoto Puno Pica Orange tuotti lopulta lähes 10,5 kg satoa. Pääsato kypsyi hyvin myöhään lokakuussa.
Rocoto Pico Mucho oli jättirocotojen aatelia ja erittäin tulinen rocotoksi. Rocoto de la selva Oxapampan ohella parhaita jättilajikkeita, vaikka yli 150gr podeja tuli nyt vain muutama.
Rocotoja kypsymässä ulkokaapissa elokuussa.
Useita jättirocotolajikkeita
Yhteenvetona voisi todeta että rocotot viihtyivät erittäin hyvin kunhan kasvatusolosuhteet vain olivat kunnossa. Lajikkeista voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta blogin lajike-esittelystä selviää ehkä olennaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti