maanantai 13. maaliskuuta 2017

Peru osa 1, saapuminen Limaan

Perun pääkaupunki Lima ei varsinaisesti ollut meillä matkakohteena, mutta Limassa oltiin kaksi yötä, ensimmäinen ja viimeinen. Lima oli lähinnä läpikulkupaikka, koska Jorge Chavezin kansainvälinen lentokenttä sijaitsee maan pääkaupungissa, jonne kaikki lennot ulkomailta tulevat. Me tulimme British Airwaysin koneella Lontoon Gatwickilta, josta lentoaika Peruun oli noin 12,5 tuntia. Kaikkiaan matkustamiseen meni yli 20 tuntia, joten matka Suomesta Peruun oli varsin rankka kokemus. Suoria lentoja Suomesta Peruun kun ei tehdä. Liman alueella on lähes 10 miljoonaa asukasta eli lähes kolmannes koko Perun väestöstä. Lima sijaitsee Tyynen valtameren rannalla ja Perun rannikko on erittäin kuivaa aluetta, Limassakaan ei oikeastaan sada koskaan, mutta mereltä nousee usvaa, joka tuo hieman kosteutta rannikolle. Lämpötila Limassa on kautta vuoden +20 asteen paremmalla puolella.
Kaupunki oli kukkulalla josta oli upeat näkymät merelle

Hotellimme sijaitsi kaupungin ydinkeskustassa Mirafloresin turistialueella, jossa riittää pilvenpiirtäjiä ja lasipalatseja. Peru on vastakohtaisuuksien maa, jossa on sekä köyhyyttä että vaurautta. Rikkaiden asunnot olivat upeita, ja ne olivat aitojen takana jossa usein oli vartija passissa. Kovin kaukana hotellilta ei olisi ollut myöskään La Molinan kaupunginosa, jossa sijaitse Perun maatalousyliopisto UNALM, joka vaalii mm. yli 700 Perun alkuperäischililajiketta. Osa yliopiston chilipelloista sijaitsee Liman seudulla ja osa sitten kauempana pohjoisessa, aikaa ei nyt kuitenkaan ollut käydä tällä maatalousyliopistolla.

Limaan saavuttiin myöhään illalla, ja seuraavana iltapäivänä oltiin jo bussissa matkalla kohti Icaa. Aamupäivä oli kuitenkin aikaa tutustua Perun pääkaupunkiin. Yksi matkan päätarkoitus oli lähteä hakemaan uusia chililajikkeita Perusta. Kaupunkien kauppahallit olivat oikeastaan ainoa vaihtoehto mistä niitä hakea. Jo ennen matkaa olin tallentanut puhelimeen reitit kaupunkien hotelleilta kauppahalleihin, joita Perussa kutsutaan mercadoiksi. Limassa lähin kauppahalli oli vain vartin kävelymatkan päässä Surquillon kaupunginosassa, ja tämä kauppahalli oli nimeltään  Mercado de Surquillo. Surquillo ei ollut kovinkaan suuri kauppahalli ja paljon pienempi kuin vastaavat mercadot Arequipassa ja Cuzcossa, jotka olivatkin todella suuria. Kovin paljoa en Surquillosta odottanut etukäteen ja kuvittelin siellä olevan lähinnä Aji Amarilloa, Aji Pancaa, Aji Limonia ja ehkä Mocheraa. Aamulla kun mentiin Surquilloon niin hämmästys oli suuri kun ensimmäisenä vastassa oli valtava laari jättirocotoja. Pico Muchot olivat suurimpia rocotoja joita olin koskaan nähnyt. Surquillossa oli tarjolla useita erilaisia jättirocotoja. Liman seudulla ei kasvateta mitään vaan tuotteet kauppahalleihin tulevat kauempaa maaseudulta satojen kilometrien päästä, joten chilien alkuperää voi vain arvailla.

Jättirocoto Pico Muchoja Surquillossa
Lihatiskillä riitti valinnanvaraa. Suomalaista hygienia askarrutti, kuten myös se että kylmätiski puuttui.

 Aji Amarillot ja Aji Pancat olivat myös valtavia Limassa ja näitä chilejä oli säkkikaupalla myynnissä sekä kuivattuna että tuoreena. Surquillossa käytiin myös toistamiseen matkan lopulla, jolloin mercadosta löytyi keltainen jättirocoto sekä Quantash nimen omannut punainen iso rocoto. Kommunikointi Limalaisten myyjien kanssa oli myös vähän helpompaa kuin Andeilla kun myyjät olivat nuorempia naisia joista jotkut osasivat jopa vähän englantia. Meidän kielitaito kun rajoittui pelkästään englantiin ja joihinkin espanjankielen sanoihin.


Limassa riitti puistoja, jotka olivat siistejä ja hyvin hoidettuja. Ilman kastelujärjestelmiä tuolla ei mikään kasvaisi.

Lähtö Limasta oli edessä jo iltapäivällä ja noutaja tuli hakemaan meitä hotellilta jo puolenpäivän jälkeen. Aamupäivällä ehdittiin vielä mennä katsomaan Tyyntä Valtamerta, jonka aallot lyövät Liman rantaan. Vaikka kaupunkia ei paljon ehtinyt nähdä niin upea ja siistinoloinen suurkaupunki ainakin Mirafloresin alueella. Limassa ehdittiin olla vielä matkan lopulla lähes vuorokausi, ennen kuin lähdettiin lentokentälle ja kotimatkalle. Surquillossa käytiin toistamiseen myös silloin, lisäksi käytiin syömässä upea Rocoto Relleno –ateria Panchita nimisessä ravintolassa, joka sijaitsi ihan hotellin vieressä.



5 kommenttia:

  1. Pahoittelut liian pienestä tekstistä. Ei vaan osaa kun teksti on kirjoitettu toisaalla.

    VastaaPoista
  2. Kiitos matkakokemusten jakamisesta. Mielenkiintoista, kun itse en ole koskaan käynyt Perussa.

    VastaaPoista
  3. Kiitos, tätä lisää.
    Eihän tuon tekstin suurentaminen lukiessa mikään ongelma ole tietokoneella.
    Eri ohjelmien välinen tekstin siirto ei tosiaan vieläkään ole mutkatonta. Minä vien yleensä html-tilassa bloggeriin, silloin se ei piittaa kokomerkinnöistä. Normaalitilassa kannattaa tuotavaa tekstiä suurentaa valmiiksi vaikkapa tavanomaisesta 12 pisteestä 16-18-pisteiseksi.
    Kappalevaihdot eivät minulla välity, joten viisainta on tuoda kappale kerrallaan.

    VastaaPoista
  4. Kiehtovaa! Tiedätkö, miten tuollaisten kauppahalleista oatettujen chilien kanssa käy; siis tuleeko niistä emojensa kaltaisia vai saattavatko olla jotain hybridejä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siihen en jaksa uskoa että olisivat hybridejä. Paikalliset maanviljelijät ovat chilejään kasvattaneet kymmeniä mahdollisesti satoja vuosia tiluksillaan mitä toreilla ja marketeissa myyvät. Eri asia sitten on tuleeko niistä samanlaisia kuin Perusta hankkimani hedelmät, koska olosuhteet voivat poiketa paljonkin, aika näyttää ja siinä yksi suuri mielenkiinto tähän vuoteen. Varsinkin noiden jättikokoisten lajikkeiden kasvatusolosuhteet voivat olla niin erilaiset alkuperäisillä kasvatusalueilla että täällä ne voivat jäädä paljon pienemmiksi, mutta tähänkin arvioon tulee selvyys kauden kuluessa viimeistään syksyllä kun satoa kehittyy.

      Poista