Viiniköynnöksiä

Viinit ovat kiehtoneet minua jo 90-luvun alusta asti, ja erityisesti viinin valmistus. Kun 2000-luvun alussa sain puutarhan, ja kiinnostus hyötykasveja kohtaan kasvoi, oli selvää että jossain vaiheessa pitää saada myös ainakin yksi viiniköynnös josta voisi myös viiniä valmistaa.
Ensimmäinen viiniköynnös oli Beta, joka pohjautuu pohjois-amerikkalaisesta törmäviinistä. Vaikka Betan piti olla kylmänkestävä, se kuoli jo ensimmäisenä talvena kun istutuskuoppa oli ihan liian pieni ja muutenkin tiedot viiniköynnöksen kasvatuksesta hyvin puutteelliset.

Jo muutama vuosi sitten kun suunnittelin toista kasvihuonetta, oli päällimmäisenä ajatuksena saada sinne ihan oikea etelän viiniköynnös, jonka marjoista voisi mahdollisesti joskus tehdä viiniä kuten oikeat viininviljelijät. Viime kesänä oli tavaratalo Hong Kongissa myytävänä useita eri viiniköynnöslajikkeita joiden nimet olivat tuttuja lähinnä Alkon viinipulloista ja kaksi viiniköynnöstä tuli sieltä hankittua. Viiniköynnökset olivat n.30 senttisiä pikkutaimia jotka istutin termoruukkuihin ja kesän aikana niistä kasvoi monimetriset köynnökset ilman marjoja. Loppusyksystä leikkasin köynnökset ja vein talvetukseen pimeään varastoon ja autotalliin joissa lämpötila oli n. +5 astetta.

Merlot muutti talvetuksesta kasvihuoneeseen kolme viikkoa sitten ja suorastaan räjähti kasvuun kun saanut lämpöä, valoa ja ravinteita. Tämä köynnös olisi tarkoitus istuttaa syksyllä tulevaan Euro-Serre Tropic Plus -kasvihuoneeseen ainoana maanvaraisena kasvina.

Chardonnay on kasvanut vieläkin voimakkaammin kuin Merlot, ja ensimmäiset rypäletertun alutkin ovat jo näkyvissä. Jos kasvutahti on tätä luokkaa jatkossakin niin näiden kanssa ollaan pulassa jo kesällä. Tämä valkoviinilajike menee myös ruukkukasvatettavana uuteen kasvihuoneeseen.

Kuluneella viikolla heräsi myös Supaga, joka on latvialainen jaloste ja tarhaojukkaviini. Supaga kasvaa nykyisen huoneen maapenkissä ja on talvehtinut harsojen sisällä jo usean vuoden ajan. Kun kasvihuonetta aletaan lämmittämään niin Supagakin herää pikkuhiljaa. Supaga antaa satoa yleensä heinäkuussa ja marjat kellertävänvihreitä ja erittäin makeita ja herkullisia. Supagasta en ole koskaan saanut mitään suurta satoa ja vain 2-3 litraa vuodessa, tämä johtuu varmaan siitä että istutusalusta on puutteellinen eikä juuristo pysty kasvamaan kunnolla huoneen sokkelin alta ulos. Supaga talvehtii hyvin kylmässä kasvihuoneessa kun kastelun vaan lopettaa ajoissa syksyllä eikä juuristo pääse jäätymään talven aikana.

Pihamaalla terassin kupeessa kasvaa myös toinen latvialainen tarhaojukkaviini Zilga, jonka rypäleistä olen tehnyt myös viiniä muutama vuosi sitten. Zilga on vielä syvässä talviunessa, ja kun se kasvaa terassin pohjoissivulla niin se herää vasta myöhään keväällä, mutta joka vuosi on marjasato ehtinyt kypsyä ennen pakkasia. Zilgasta on tullut pari komeaa satoa ja viime syksynä marjoja tuli yli 16kg ja kaikki meni mehuksi, johon viininpunaisten marjojen käyttö parhaiten sopiikin.