torstai 24. lokakuuta 2019

Kausi 2020 ja perulaiset rocotot

Rocotolajikkeet kaudella 2019
Uusi chilikausi on taas ihan kynnyksellä vaikka kasvihuoneissa on vielä runsaasti rocotoja jäljellä. Ensimmäiset jättirocotolajikkeet kylvetään marraskuun loppupuolella ja pääosa lopuista rocotoista joulukuussa vanhan tavan mukaan. Taas ollaan erittäin vaikeiden valintojen äärellä ja näyttää siltä että eri rocotolajikkeita on ensi vuonna kasvatuksessa varsin runsaasti. Suurin ongelmahan tässä harrastuksessa on ajan ja tilan puute.

Kausi 2017 oli suuri, kun silloin perulaiset rocotot olivat uusia ja kaikki piti laittaa itämään heti matkan jälkeen, kun monista lajikkeista oli kaksikin kasvia niin rocotoja oli lopulta lähes 50 kpl sekä muut chilit siihen päälle. Kaudet 2018 ja 2019 ovat olleet huomattavasti maltillisempia, kun vain osa perulaisista rocotoista on ollut kasvatuksessa ja sitten lisäksi muut lajit ja lajikkeet, jotka ovat olleet lähinnä uusia minulle.

Nyt näyttää siltä että lähes 20 lajiketta perulaisia rocotoja pitää kasvattaa ensi vuonna uudelleen, vaikka itselläni ei olisikaan niin monelle tarvetta. Monissa lajikkeissa siemenet ovat joko loppu tai hyvin vähissä. Uusia rocotolajikkeita olisi ensi kaudelle tulossa vielä yli 10. Joidenkin vanhojen rocotolajikkeiden siemenkannan uusiminen on ollut mielessä jo pitkään, kuten Turpo Pube ja Santa Natalia. Tähän päälle vielä muutama bolivialainen locoto sekä pari yhteistyölajiketta ulkolaisen viljelijän kanssa. Kaikkiaan ollaan jo lähes neljässäkymmenessä pubescens -lajikkeessa, ja sen vuoksi oikeastaan mitään muuta en pysty ensi vuonna kasvattamaan chilirintamalla. Annuumi chili Leek on ihan ehdoton joka vuosi, sekä baccatumeista ainakin Aji Tapachula tulee uutena mukaan. Voi olla että yhtään chinenseä ei ensi vuonna kasvateta, tämä sitten mahdollistaa säästöä kevään lämmityskuluissa kasvihuoneissa, kun minimilämpötilaa huoneissa voi pitää matalampana.

Perusta tuomani rocotot ovat olleet nyt maailmalla kolmatta vuotta. Kaikkiaan olen itse niitä levittänyt nyt 20:een maahan, lähes joka maanosaan paitsi Afrikkaan. Kiinnostus näitä kohtaan on vielä kolmantenakin syksynä ollut yllättävän suurta. Monet uudet suomalaisharrastajatkin ovat löytäneet blogin ja hankkineet kerralla kaikki saatavilla olevat lajikkeet, joka ainakin minulle on tullut yllätyksenä. Perulaisia rocotoja on nyt jo parissakin siemenkaupassa tarjolla. Uutena aluevaltauksena on Unkari, joka on vanha perinteinen chilimaa euroopassa, mutta ei rocotojen vaan annuumien taholta. Unkarilainen M-Garden otti ensi vuodeksi kasvatukseen koko perulaisten rocotojen valikoiman mitä tänä syksynä oli tarjolla. Ensi keväänä myydään myös Saksassa useiden perulaisten rocotojen taimia, jota kautta lajikkeet leviävät entistä laajemmin ainakin Saksassa, siemeniä toimitin saksalaisyritykselle useita tuhansia tänä syksynä.

Uusia lajikkeita kaudelle 2020 
Rocoto Surquillo 1 on perulaista parhaimmistoa, jota ei varmaankaan voi jättää pois ensi vuonnakaan. Erittäin satoisa jättirocotolajike joka kasvoi kesän ulkona. Surquillo kypsyttää vielä lokakuun lopussa kasvihuoneessa runsaasti suuria hedelmiään. Ehdoton lajike Rocoto Rellenoihin, koko kasvin sato käytetään tähän mahtavaan perulaiseen ruokalajiin, jonka valmistusohje löytyy myös blogista parin vuoden takaa.

2 kommenttia:

  1. Minusta nuo kasvatuksesi alkavat kääntymään harrastuksesta liiketoiminnaksi. Muista ottaa se huomioon jaksamisessasi jos lisäksi teet muuta päivätyötä👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä ihan harrastustoimintaa on kaikesta huolimatta ja siemenmyynneillä saa vähän katettua noita harrastuksen kuluja ja mihinkään muuhun se ei riitä kun on vain 20-25 lajiketta myytäväksi. Yritystoimintaa varten pitäisi olla sitten nettikauppa ja mahdollisesti satoja siemenlajikkeita ja paljon muutakin tavaraa jota voisi myydä. Alan yritysten välillä tämä perustuu lähes pelkästään siementen vaihtokauppaan josta esimerkkinä nuo kuvassa olevat siemenpussit jotka sain vaihdossa rocotoihin.
      Työllistävää tämä siementen kanssa touhuaminen toisaalta on ja vaikuttaa myös jaksamiseen, siementen lähettäminen ajoittuu lähes pelkästään kahteen tai kolmeen kuukauteen syksyllä kun on muutenkin sadonkorjuun vuoksi eniten töitä tämän harrastuksen piirissä. Siementenkeruu taas vaatii aika paljon töitä pitkällä aikavälillä kun lajikkeita on kuitenkin useita. Koko homma alkaa oikeastaan jo keväällä kun pitää merkata kehittyviä hedelmiä joista siemeniä lähtee myöhemmin keräämään. Seuraava vaihe on siementen kaivaminen kypsistä hedelmistä kesästä alkaen ja muutaman viikon kuivaaminen yleensä takan päällä, sitten pussitus salpapusseihin ja etikettien teko eli tekemistä riittää kaiken muun ohella. Ehkä kaikkein parasta tässä on kuitenkin se että vaihdossa on mahdollisuus nykyään saada maailmalta lähes mitä tahansa muita lajikkeita kokeiltavaksi.

      Poista